Halloweeniä, karkkeja, kepposia, kekriä. Kuka mitäkin on viettänyt tänä viikonloppuna.
Meksikossa – ja ehkä muuallakin – juhlitaan näihin aikoihin Kuolleiden päivää (Dia de los Muertos). Läheisensä menettäneille on varmaan lohduttava ajatus, että taivaasta kerran vuodessa avautuvaa väylää pitkin laskeutuisivat keskuuteemme ensin edesmenneet lapset, seuraavana päivänä aikuiset. Heille olisi järjestetty vastaanotto: lahjoja, ruokaa, juomaa ja muuta rekvisiittaa. Sitten biletettäisiin yhdessä kolme päivää.
Mutta näin meillä Suomessa.
Perjantaina karkki tai kepponen-porukka kävi oven takana. Karkkia ei ollut, mutta rahaa saivat reippaanlaisesti, jotta itse voivat mieleisiään namuja ärrältä hakea. Tekivät perhanat kuitenkin kepposen. Sotkivat rappukäytävän perunoilla.
Lauantaina Suomenlinnassa järjestettiin Viaporin Kekri-tapahtuma. Ohjelmaa ja odottamista riitti, mutta kerrankin oli pimeää, sillä yleensähän Suomenlinnaan tulee suunnattua aurinkoisina päivinä.
Sielujen käytävä ja sotilaiden sairaala Korppukuivaamon ja Leipomon käytävillä
Hämärässä vaelsimme hämähäkin seittien ja vaikertavien vainajapolojen valtakunnassa. Äänistä päätellen kärsimykset loppuivat useammalta sairaalavuoteella makaavalta kierroksemme aikana.
Hieman ennen kuin tuuli ehti vihmoa meidät pakasteiksi, osallistuimme vielä
hyytäviin tunnelikierroksiin.
Tässä kohtaa oli pakko nauraa itselleen. Kuinka monta kertaa olenkaan naureskellut ensin neukuille, jotka jonottivat varmuuden vuoksi aina jonon havaittuaan ja sittemmin nykyteineille, jotka saattavat asettua patjoineen jonoon ensi-iltaa edeltävänä iltana jonkun leffan takia tai vielä pahempaa, kahvilan avautumisen vuoksi.
Mitä tekikään mummo kavaljeereineen?
Jonotti tunnin verran – no eihän sitä voinut luovuttaa enää kun oli aloittanut jonottamisen ja vasta sitten kuuli, että vain seitsemän kerralla pääsee tunneliin, vartin välein. Jonotti siis tiiliseiniä nähdäkseen. No täytyy myöntää, että tarina ja kertojat olivat hyytäviä, ja tilaisuus ainutlaatuinen.
Tämän söpön kekripukin polttivat illan suussa, mutta siinä vaiheessa mummo jo haaveili tujusta glögistä istuessaan junassa matkalla kotiin vällyjen väliin.
