Yksi näiden monikansallisten pressimatkojen huonoista puolista on se, että joutuu aamuisin ryhtymään seuralliseksi jo ennen toista kahvikupillista. Paha paikka suomalaiselle joka pitää aamuhiljaisuudesta ja kaffista – tai tiskivedestä, joksi eräs raflaavan kriittiseksi itsensä brändännyt ulkomaalaistoimittaja vastikään teeveessä juhlamokkaamme kutsui. Ei kovin kulttuurien erilaisuutta kunnioittavaa puhetta.
No miten tahansa. Me suomalaiset olemme yksi eniten kahvia per henkilö kuluttavia kansoja maailmassa. Ja aamulla se toinen kupillinen saa kansan mummoja myöten heräämään maailman haasteisiin.
Yövymme Art hotellissa aivan Wroclawin keskustassa. Kelpo hotelli, kaikki pelaa, huoneiden sisustus kasarityyliä.
Ihanat valonappulat! Mikään ei ole lannistavampaa kuin se, kun on pitkän työpäivän taistellut sanelimien, kameroiden ja muiden teknisten vempaiden kanssa ja viimein pääsee hotellihuoneeseensa eikä saa valoja päälle. Tai pois päältä niin kuin eräs kollega muisteli aamiaisella hänelle jossain päin maailmaa käyneen. Hän oli joutunut pyytämään respasta jonkun sammuttamaan valot. Mutta tässä Art hotellissa on jokaiselle valaisimelle oma, selkeä nappula ja niin iso, että sen löytää vaikka olisi mitkä rähmät silmissä.
Kahvin kanssa joutui opettelemaan. Täälläpäin musta kahvi on cafe creme. Siitä sai oikein hyvää kun lisäsi kuppiin myös yhden expresson.