Kolilta Ilomantsiin jatkoimme bussilla heti aamusta, sillä päivän ohjelmaan sisältyi paljon koettavaa ennen iltajunan lähtöä. Metsämaisemaa riitti puoleksitoista tunniksi.
Hermannin kuohuviinitilan osoite on loogisesti Käymiskuja 1 ja edelleen loogisesti sisällä viinehtimössä Niuhottaja-viinipullontiivistäjä.
Niuhottajan läheisyys ei meitä kuitenkaan kangistanut. Kuohut ja kolmevuotiset maistiaisviskit hulahtivat kurkuista hyvissä ajoin ennen lounasta, jota söimme lähistöllä sijaitsevan museoalueen Parppeinpirtti -ravintolassa.
Sitä ennen selvisi kuitenkin tämä mystinen nimijärjestys, josta jo Kolilla postailin. Hermannin kuohuviinitilan toimitusjohtajan Turusen Harrin mielestä on paljon tuttavallisempaa olla Turusen Harri kuin Harri Turunen.
– Se ei kuulosta niin viralliselta. Sen lisäksi ihmisiä kutsutaan vanhan perinteen mukaan tilojen nimillä. Eräällekin naapurille selvisi vasta vuosien jälkeen, että Alapihan Arska onkin Arvo Ikonen.
Vallan viehättävää oli ravintoloitsija Hannu Lappalaisen esitys siitä, mitä pöydässä on tarjolla ja miten ruokailu karjalaisen perinteen mukaan tapahtuu.
Saimme myös pienen näytteen illatsuista – aikamatkasta Toivo Kärjen esiäidistä, Matelista Topiin.
Välillä Juha Riikonen veti meidät mukaan yhteislauluun.
Rallatellen lopettelen tämän reissun postaukset. Muusta matkan annista tulee aikanaan lehtijuttua. Laitan linkit blogiin kun ovat valmiita.