Yleensä en kiinnitä paljoakaan huomiota yöpymispaikkoihin. Sänky on tärkeä, hiljaisuus plussaa. Kolme ensimmäistä yötä La Gomeralla kuitenkin innoittivat minut erilliseen hotellimiljööpostaukseen. Saavuimme siis, koko kymmenpäinen bloggari-toimittajaryhmä, kuka mistäkin suunnasta mutta kaikki tyynni matkanteosta ryytyneinä La Gomeran saarelle. Ryhmä jaettiin useisiin majapaikkoihin. Minä ja kaksi muuta päädyimme tiettömän taipaleen päässä olevaan Hotel Finca El Gabritoon, jonne…
Kategoria: Yleinen
Pelottavat bloggarit kestävän kehityksen kohteita bongaamassa
Tätä voisi kutsua työtapaturmaksi. Pressireissu, jossa kolme lentoon nousua ja laskua! Nykypäivänä, jolloin tietoisuus lentomatkailun ilmastovaikutuksista on laajalle levinnyt. Tämän reissun jälkeen ei hiilijalanjälkeni pienentämiseen riitä yhden puun istuttaminen, vaan joudun istuttamaan kokonaisen metsän, ehkä hehtaareja. Lähdenkö vai en, sitä vatvoin monena yönä! Olin saanut itseni sumppuun. Ennen kuin sain lentotiedot, olin täytellyt monenlaisia lomakkeita,…
Makkaraa, olutta ja olutmakkaraa – Kotkassa ja kartanomaisemissa
Seuraavassa kohteessa Kotkan Lihamestarit maistattivat makkaraa. Raavaiden ukkien lautasille soveltuvia makkaroita, sanoo Mummo. Klassikkomakkaran Hookooblöön vannoutuneena ystävänä, bratwurstit ja muut klimppejä (lihaa säästämättä) sisältävät makkarat jäävät helposti lautaselle. Ehtaa viljaa pitää Mummon makkaran sisältää. Mutta monista kesäisistä nuotioilloista tiedän, että näille lihaisimmille makkaroille on suosijakuntansa. Kyllä olisi maistunut olut makkaran kanssa. Mutta ei hätää, sillä…
Vettä ja kauraa Korialla Kymijoen varrella
Tämä ei ole mikään varsinainen matkailukohde, mutta postaan kuitenkin. Kaikki juovat vettä ja moni nauttii kaurasta valmistettuja tuotteita. Gluteenitonta ravintoa nauttiva tuttavani tervehti ilolla näytteeksi saamiani Kaslinkin Aito -tuoteperheen juomia. Se kun ei aina kuulemma ole varmaa, voiko tiukasti gluteenittomalla ruokavaliolla oleva nauttia kauratuotteita. Joskus kuulemma kauran joukkoon on saattanut livahtaa muuta viljaa. Aito-tetroissa seisoi…
Kahvilla viinitilalla – Mustila, Elimäki
Lehdistöretken ensimmäinen kohde Mustilan viinitila sijaitsee Elimäellä. Siellä ympäristö-, ruoka- ja maataloustoimittajista koostunut joukko maisteli raparperipaistosta samalla kun kuunteli tirehtööri Maria Tigerstedtin esitystä viinitilojen nykynäkymistä ja haasteistakin. Paljon odotuksia oli asetettu viime vuoden alkoholilainsäädännön kokonaisuudistukseen, mutta liköörien vähittäismyynnin kohdalla helpotuksia saadaan yhä odottaa. Tirehtöörin tiluksilla kiittelin nauhoitintani. Se työskenteli sillä aikaa, kun jonotin vessaan. Avaruuteenkin…
Kartsi korkealle – Espoo
Joskus tapahtuu lähelläkin. Eilen 8.6. Espoon Karakalliossa oli korkealentoinen Kartsi korkealle -tapahtuma. Se järjestettiin ostarin aukiolla. Kuten tiedämme Suomi on sääriippuvainen kaikessa: on kylmää, kuumaa, myrskyistä. Eilen oli sitä kuumaa ja se varmaankin verotti yleisömäärää. Tuntui kuin paistinpannulla olisi tepastellut. Vähäiset varjopaikat ostarin seinustalla täyttyivät hetkessä kun ohjelma alkoi puolenpäivän aikaan. Katsomopenkit kuumensivat aukiolle uskaltaneiden…
Vinkkejä Viroon – Tallinna, Muhu, Saarenmaa
Giniä maanantaina heti aamusta ja tanssia illan ja reissun päätteeksi tiistaina. Siinä välissä kävimme monessa kivassa kohteessa Tallinnassa, Muhulla ja Saarenmaalla. Kahteen päivään mahtuu paljon, kun pitää kiirettä. Lomallahan kiirettä ei tietenkään pidetä, mutta me olimme työperäisesti liikkeellä. Estonian lifestyle -tutustumismatkan järjesti Thea Ekholm, Storytold Oü ja Evelin Org, Your Brand Up Studiosta. Virolaista lifestyleä oli…
Loikkasin Lahteen
Terveisiä Lahdesta. Olin viikonloppuna free-seminaarissa siellä, mutta ehdin kokea muutakin kuin takamuksen penkissä pitävää asiaa. Aikainen mummo kohteet koluaa. Perjantaina seminaari alkoi vasta puolilta päivin ja ehdin ennen sitä kävellä parituntisen. Kaikki, jotka perjantaina pistivät nuunansa ulos, tietävät että ilma vihmoi jäätävänä niin Lahdessa kuin kuulemani mukaan muuallakin. Käväisin katsomassa Lahden Urheilukeskusta ja kuuluisia hyppyrimäkiä….
Matka alkaa lukemalla – Matkalukemista sivulla vinkkejä
Lukemisesta nauttivien iloksi aloin kerätä listaa kirjoista, joita olen lukenut ennen reissua ja reissun aikana. Löytyypä sivulta yksi erikoinen lukukokemuskin: kirja, jota luin ja samalla matkasin oman reissuni uudestaan kirjan kera. Kyseessä on Pentti Korpelan kirja Pakana pyhiinvaelluksella. Kuubaa, Marokkoa ja muuta löytyy jo, mutta lista päivittyy sitä mukaa kun löydän lisää lukemiani kirjoja matkakertomuksista….
Ostospaasto päättyi pyhinä – Onnittelen itseäni
Laskiaisena aloittamani seitsemän viikkoa kestänyt ostospaasto päättyi pääsiäispyhinä. En ole tosin vieläkään ehtinyt kaupoille. Paastoni noudattelee yksinkertaisuussyistä Suomen ortodoksien paastokautta: helppo havaita tiedotusvälineistä ja siksi helppo muistaa. Samalla uskonnollisuus ja kirkkovuosi tulee siirrettyä nykyaikaan. Koen suurta tyytyväisyyttä, kun onnistuin! Vain yksi hairahdus ja sekin tarpeeseen. Paastoaikana vietin jooa lomaviikon Kyproksella. Saari on varsinainen ostoskeskus ja…
Näin helpotin kotiintuloa – residenssistä Suomeen
Tuttava katseli silmät teevadin kokoisina, kun ennen residenssiin lähtöä kerroin, että aion kahdeksi viikoksi Saksaan ja pakkaan kaiken tarvittavan silloin esillä olleeseen käsimatkatavaramittoihin soveltuvaan laukkuuni. Olen vaan nyt kertakaikkisen ihastunut kevyeen menoon. Aiemmassa postauksessa kerroin säästöistä, jotka syntyvät kun ei tarvitse maksaa ruumatilasta, eikä kutsua taksia pikkuetäsiyyksiä varten. Ympäristökin kiittää. Enpä muistanut lähtökuumeessani kotiinpaluuta. Aivan…
Säästin tietämättäni satasen – residenssielämää – Frankfurt(Oder)
Ajattelin käväistä Puolan puolella, mutta jouduin palaamaan takaisin residenssille, sillä Slubiceen johtavan sillan kupeessa poliisit tarkistivat henkilöllisyystodistuksia. Kyselin miksi, mutta en saanut heiltä vastausta. Sen sijaan kaksi tarkastuksesta selvinnyttä nuorta miestä kertoi, että ilman henkkaria sakkoa tulee 25 euroa. Jopas jotakin. Olen trampannut useaan otteeseen Puolan puolelle, eikä minulla ole ollut passia tai muuta henkkaria…
Ich wünche euch Happy Vulva – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)
Mitään, sellaista joka tuntuu epämiellyttävältä, ei tarvitse sanoa tai tehdä. Ja vaatteet on päällä koko ajan. Näin esite kertoi teatterilla järjestettävästä Vulva im Dialog -tapahtumasta. Pakkohan sitä oli kävellä pihan poikki ja katsoa mitä tuleman piti. Paikalla oli viitisentoista naista, monet paikallisia, mutta oli mukana yksi kuudenkymmenen kilometrin takaa tullutkin. Ohjaaja Franzi (Frazsiska Dickmann @happyvulva)…
Tippa silmässä museossa – residenssielämää – Frankufurt (Oder)
Museopäivä. Kävin todennäköisesti kaikissa Frankfurt an der Oderin museoissa. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroin, täällä ei tarvitse juosta itseään puolikuolleeksi nähtävyyksien perässä vaikka olisi kuinka ahne sille annille. Hyvä! Tulee tehtyä sitä minkä takia tänne on tultu, duunia. Siitä huolimatta muutakin täytyy olla. Facebookin virrassa olleen postauksen mukaan vuorokausi kannattaa jakaa näin: yksi kolmasosa työtä,…
Puolan Slubicen maisemia – residenssielämää Frankfurt (Oder)
Tulipa käväistyä Puolassa iltakävelyllä. Frankfurt/Slubice kaksoiskaupungissa se käy helposti. Siltaa myöten vain Oder-joen yli ja Puola makaa edessä. Kokeilimme kävellä jonkin matkaa Santiagon tietä (Jacobswege täällä päin, Puolassa Drogi sw. Jakuba). Aluksi tie noudatteli joen rantatöyrästä, mutta jonkun kilometrin päässä muuttui rekkojen suosimaksi valtatieksi. Aikamme ihmettelimme valtavaa hotellikolossia ja lukuisia rahanvaihtokoppeja (Kantor) ja palasimme sitten…
Sunnuntain viettoa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)
Kylläpä valkeni harmaana tämä sunnuntai. Aamulla satoi. Harmitti niiden puolesta, jotka järjestelivät kaupunkitapahtumaa. Kävimme iltapäivällä katsomassa mitä on tarjolla. Ajatella! Viikko vasta vierähtänyt ja jo löytyy tuttuja täältä. Thomas, joka opetti meille tanssia muutama päivä sitten, soitti kavereidensa kanssa katutapahtumassa. Täällä kuulemma pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Mielenkiintoinen havainto: Suomessa naiset yleensä kansoittavat kaikenlaiset opintopiirit…
Modernia meininkiä teatterissa – Residenssielämä Frankfurt(Oder)
Vajavaisella kielitaidolla varustettuna ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä Saksassa teatteriin. Eilen kuitenkin menin. Kyseessä oli Elkes Frisiersalon – musikaali ja arvelin, että voin nauttia musiikista, vaikken muuta ymmärtäisikään. Niinhän siinä kävi. Vitsit menivät ohi. Ymmärsin DDR, Honecker ja muutaman muun vastaavan sanan. Sen verran kärryillä pysyin, että käännekohta oli vallankumous ja tapahtumat kampaamossa sijoittuivat aikaan…
Pyhien polkujen kupeessa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)
Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä, sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas. Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa…
Flirttitanssia oppimassa – residenssielämää Frankfurt (Oder)
Niin pientä kyläpahasta ei maailmankaikkeudesta löydy, ettenkö inspiroidu ympäristöstä. Täällä pienessä Frankfurt an der Oderissakin löytyy vaikka mitä. Kämppikseni, joka saapui maanantaina ja on muuten tosi mukava, huomasi residenssin vieressä olevan teatterirakennuksen seinällä mainoksen. Tiloissa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä: joogaa, musikaaleja ja tanssin opetusta. Tanssista kun molemmat pidämme, niin tanssitunnille suuntasimme. Hienoinen epäilys kaihersi kylläkin….
Maittava ateria syntyy oudossakin keittiössä – residenssielämää
Sattuipa lähikaupan tarjoukset kohdalleen! Kesäkurpitsaa ”niedrigpreissiin” ja vielä salaattia ”knallerpreisillä”. Olen kehnohko kokki ja kehnous korostuu kun joudun outoon keittiöön. Mutta kesäkurpitsareseptini on pomminvarma. Se onnistuu keittiössä kuin keittiössä, mikäli saan lieden päälle. Niitä on sellaisiakin liesiä, joita ei noin vain saa lämpiämään. Kerran sattui kohdalleni sellainen kummitätini keittiössä Tanskassa. Hän asuu jonkin sortin senioritalossa….