Laskiaisena aloittamani seitsemän viikkoa kestänyt ostospaasto päättyi pääsiäispyhinä. En ole tosin vieläkään ehtinyt kaupoille.
Paastoni noudattelee yksinkertaisuussyistä Suomen ortodoksien paastokautta: helppo havaita tiedotusvälineistä ja siksi helppo muistaa. Samalla uskonnollisuus ja kirkkovuosi tulee siirrettyä nykyaikaan.
Koen suurta tyytyväisyyttä, kun onnistuin! Vain yksi hairahdus ja sekin tarpeeseen. Paastoaikana vietin jooa lomaviikon Kyproksella. Saari on varsinainen ostoskeskus ja täynnä houkutuksia, mutta pysyin lujana.
Matkat ovat kompastuskiviä. Kotiin hyllynreunalle ilmaantuu kuin huomaamatta pieni, söpö ja niin välttämätätön muisto ihanasta reissusta, vain päätyäkseen peremmälle seuraavan muiston tieltä. Tai tarpeeseen hankittu kuudes salaattiotin, johon on kaiverrettu matkakohteen nimi. Kaapin kätköistä löytyy vaateparsia, jotka näyttivät ihastuttavilta ulkomaan torilla, mutta vähintään oudoilta kotikonnuilla tepastellessa.
Onko tuttua?
Ympäristötietoisuutta konkreettisemmin minut herätti viitisen vuotta sitten putkiremppaan valmistautuminen ja siihen liittyvä tavaroiden pakkaaminen. Ei enää ikinä yhtään tarpeetonta tavaraa. Tarpeellisiakin vain niukasti.
Tämä paasto sopii erinomaisesti kaikille ostosholismista kärsiville. Tämä holismin muoto alkaa tosin olla jo vähenemään päin, mutta ei siitä ole aikaakaan kun täyspäiset ihmiset ylpeilivät nettiprofiileissaan shopholic-titteleillä.
Jos kiinnostut ideasta, mutta seitsemän viikkoa kuulostaa ikuisuudelta, aloita vaikka yhden viikon paastolla ja kiittele itseäsi, kun onnistut. Ota myöhemmin uusi paastokausi ja pidennä aikaa jne. Näin huijaat itsesi pikkuhiljaa pois ostosholismista.
Paaston säännöt ovat yksinkertaiset. Ostaa saa palveluja ja kaikkea aineetonta. Ruokaa, juomaa, jopa herkkuja. Idea on se, ettei mistään mitä ostat jää jälkeä maailmaan. No joo! Herkut tuppaavat jättämään jäljen vyötärölle, mutta sitä ei lasketa.
Haastoin muuten somepöhinägeneraattori Joonas Pesosen (@pesojoonas) ensi vuonna mukaan. Lupasi harkita asiaa.