Tulipa käväistyä Puolassa iltakävelyllä. Frankfurt/Slubice kaksoiskaupungissa se käy helposti. Siltaa myöten vain Oder-joen yli ja Puola makaa edessä.
Kokeilimme kävellä jonkin matkaa Santiagon tietä (Jacobswege täällä päin, Puolassa Drogi sw. Jakuba). Aluksi tie noudatteli joen rantatöyrästä, mutta jonkun kilometrin päässä muuttui rekkojen suosimaksi valtatieksi.
Aikamme ihmettelimme valtavaa hotellikolossia ja lukuisia rahanvaihtokoppeja (Kantor) ja palasimme sitten paikallisasutuksen välistä takaisin.
Matkan varrelle osui ostosalue. Paikka, jossa rakennelmien seinät oli nostettu ylös ja tavaraa myytiin avonaisista tiloista. Lavoilla makasi valtavia määriä limua, olutta ja ties mitä. Pakkauskoot näyttivät siltä, että auto tarvitsee ajaa viereen, jotta saa ostokset mukaan.
Puolan puolella kiinnittyy huomio lukemattomiin tupakkakauppoihin. Kyse lienee rajakaupasta. Puolan puolella Slubicessa on Saksan Frankfurtia edullisempaa.
Eipä nuo hinnat päätä huimaa täällä Frankfurtissa. Oluttölkin sai Aldista halvimmillaan 29 sentillä. Pantti 25 centtiä. Olisiko ollut jotain meidän pirkkoja vastaavaa. Puoli kiloa parsaa Puolan puolella sillan kupeessa olevassa myymälässä 2,30 euroa, Frankfurtin Aldissa 4,50.
Viinihyllyllä sillan kummallakin puolella pää menee jo sekaisin pelkästä katsomisesta. Viinipullon saa muutamalla eurolla. Entinen DDR-brändi Rötkäppchen, (punahilkka) kuohari jonka tyhjensimme vaalivalvojaisia katsoessa reilut viisi egee Saksan puolella. Ei kannata kysyä maitolitran hintaa. Jäisin heti poliittisessa keskustelussa alakynteen. En tiedä mitä maito maksaa näillä seuduilla, sen paremmin kuin Suomessa. En juo maitoa.
