Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä, sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas.
Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa olosuhteissa. Kaupungilla on vähänlaisesti houkutuksia, onneksi. Muutama museo ja kauppoja. Runoilija ja näytelmäkirjailija Heinrich von Kleist on syntyjään täältä. Hänen nimikkomuseonsa löytyy keskustasta. Muutama taidemuseokin on, niihin suuntaan ensi viikolla joku päivä.
Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset. Pyörällä voi halutessaan polkaista Itämerelle asti. Santiagon teistä innostuneet voivat talsia aina Santiago de Compostelaan saakka. Aikaa kannattaa varata, sillä matkaa on kolmisen tuhatta kilometriä.
Aika liikuttaja tuo Santiago. Sitä, joka keksi Santiagon luitten luokse kävelyn, voisi kenties kutsua muinaiseksi personal traineriksi. Hänhän pani ihmiset tuhat vuotta sitten kävelemään kohti Santiagoa ja syömään tietynlaista ruokaa, ja homma jatkuu yhä.
Joku sitten kehitti myöhemmin kävelystä brändin simpukkoineen päivineen. Santiagon simpukka lienee yksi tunnetuimmista vaellusreittien tunnuksista.
No poikkeahan kahvilla, kun vaellat, tästä meidän ohi Reinin rannoilla Lutherinkin jalanjäljillä. Matkaa tulee nykyisiä teitä pitkin 700 km, mutta muinaisista en tiedä. Martin Luther oli näet täällä keisarin kuulusteltavana, ja piti päänsä kuin sisukas suomalainen, mutta kaapattiin kärryihin eikä tarvinnut kävellä paluumatkaa. Meillä on jopa kadunpätkä, jonka nimi on Armsünderweg . Google meni taas polvilleen, mutta eiköhän tuo tarkoita vanhaa syntisäkkiä. Varmasti kahvi sinullekin jo maistuisi ja voisimme kävellä vaikka yhdessä. Minullakin on kai vielä toivoa taivasosaan. 🙂
Kiitos vinkistä! Tällä reissulla en taida poiketa, sillä on juuttunut tänne residenssiin työntekoon. Välillä vähän lenkkeilen lähipoluilla. Tänään aiomme illansuussa katsoa Puolaan lähtevää polkua. Ehkä sitten joskus.