Terveisiä Lahdesta. Olin viikonloppuna free-seminaarissa siellä, mutta ehdin kokea muutakin kuin takamuksen penkissä pitävää asiaa.
Aikainen mummo kohteet koluaa. Perjantaina seminaari alkoi vasta puolilta päivin ja ehdin ennen sitä kävellä parituntisen. Kaikki, jotka perjantaina pistivät nuunansa ulos, tietävät että ilma vihmoi jäätävänä niin Lahdessa kuin kuulemani mukaan muuallakin.
Käväisin katsomassa Lahden Urheilukeskusta ja kuuluisia hyppyrimäkiä. Aika korkeita ovat. Mäkien kupeesta löysin Hiihtomuseon. Pakko kokeilla mäenlaskua simulaattorilla. Ja katsastaa muutamia viikkoja sitten avattu Sisulla sankariksi -näyttely. Ja Matti Nykäsen mitalikokoelma, joka on lainassa Urheilumuseosta, Helsingistä.
Illansuussa seminaarin päätyttyä Suomen freelance-journalistien puheenjohtaja Sami Turunen toimi ei-auktorisoituna oppaanamme. Hän kertoi meille kotikaupunkinsa nähtävyyksistä. Kävimme myös Lahden kaupungintalolla, jota kansanedustaja Mika Kari esitteli, tosin vain ulkopuolelta. Yleisöllä on mahdollisuus tutustua tämän Eliel Saarisen luomuksen sisätiloihin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Karia (SDP) tietysti tentatattiin Hussein al-Taeen blogikirjoitusjupakasta. Ympäripyöreästi hän toivoi kaikille mahdollisuutta kasvaa ihmisenä. Mummon nuoruudessa ei kyllä kasvettu noin nopeasti. Maailman meno on ilmiselvästi rivakoitunut, kaikessa.
Ne, jotka arktisissa olosuhteissa selvisivät, jatkoivat vielä Alvar Aallon suunnittelemaan Ristinkirkkoon. Kyllä, 52 akkunaa kuten viikkoja vuodessa, löytyi julkisivusta. Laskimme ne.
Ruoka maittoi kylmyyden koettelemalle seminaariväelle Mamma Mariassa, torin laidalla sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa. Hei hassumpi paikka. Täynnä porukkaa, varsinkin sen jälkeen, kun nelisenkymmentä journalistia saapui syömään. Ruoka oli hyvää, mutta liikaa. Pöytänaapuri yritti ympäristötekoa, pisteli omat ja naapurien antipastit, muttei tarjoutunut enää tyhjentämään tagliatellejäni.
Toisen seminaaripäivän päätteeksi olin ajatellut kävellä Apulanta-museoon, jonne on reilun kolmen kilsan matka matkakeskuksesta. Väsymys ja koti-ikävä yllättivät. Istuminen käy työstä.
Sibelius-talo jäi myös käymättä tällä kertaa, mutta seminaariohjelmaan sisältyi maailman tunnetuimman Sibelius-orkesterin Sinfonia Lahden intendentin Teemu Kirjosen esitelmä luovuuden ja kurinalaisuuden yhdistämisestä. Olenkin aina ihmetellyt, miten kaikki hoituu tuollaisessa orkesterissa. Sinfonia Lahden palkkalistoilla on 67 kuukausipalkkaista muusikkoa. Se on myös maailman ainoa hiilivapaa orkesteri, josta Kirjonen ylpeänä esitteli sertifikaattia vuodelta 2018.