Näkemistä, kokemista ja lukemista
Viikonloppu oli pikkujoulujen ruuhka-aikaa. Me suuntasimme siippani kanssa Tampereelle pikkujouluihin. Bussikuljetus mennen tullen oli järjestetty mutta päädyimme yöpymään. Näin siitä tuli ikään kuin kaupunkiloma. Puolen yön jälkeen kun juhlat päättyivät kiittelimme valintaa. Parituntinen bussissa ja taksijonot Helsingissä vielä kaupanpäälle ei olisi maistunut enää siinä vaiheessa. Tampereen Tallipihassa joulu näkyi jo. Ei kuitenkaan valkeana. …
Somessa levisi vastikään iloinen kupliva uutinen. Vai kuplako vain? Kolme lasia päivässä samppanjaa auttaa pitämään alzheimerin loitompana. Haluan uskoa siihen. Sitä ajatellen eilen Bulevardi 26:ssa avajaisiaan viettänyt samppanja-viinibaari näyttää olevan kansanterveyden asialla. Baarin nimi käy aivojumpasta BLVD26. Ei paha, sillä aivojumpan taas on kerrottu auttavan dementian ehkäisyssä. Nimi juontuu tietenkin osoitteesta. Eikä kuulemma haettu maailmalta…
Tulipa käväistyä Tallinnassa. Viikkarin XPRS, miksiköhän tuo express – pikaisuuteen viittaava liite. Paattihan kulkee suunnilleen samassa ajassa kuin Ökköröön tavallinen laiva. Jos jonottamisesta tykkää, niin kivaahan meillä oli. En olisi uskonut, että sanon mitään näin mummomaista, mutta ennen oli paremmin. Muistelen haikaillen aikoja, jolloin mättölät vielä viehättivät uutuudellaan. Jaksoi ihastella katkarapuja ja mätejä, ja syödäkin….
Matkailutoimittajan duunin hyviin puoliin kuuluu se, että saa fiilistellä samaa reissua niin useaan otteeseen kuin vain jaksaa. Kun tutustuu kohteisiin etukäteen…kun on kohteessa… kun ideoi juttuja eri medioihin…kun kauppaa juttujaan…kun kirjoittaa niitä…kun kaivelee kuvia tietokoneen syövereistä…kun jäljittää käyntikortteja…kun jahtaa lisätarkennusten toivossa haastateltaviaan, jotka ovat kadonneet kaukaisiin maihin omille lomilleen… Joskus käy niinkin hyvin, että haastateltava…
Halloweeniä, karkkeja, kepposia, kekriä. Kuka mitäkin on viettänyt tänä viikonloppuna. Meksikossa – ja ehkä muuallakin – juhlitaan näihin aikoihin Kuolleiden päivää (Dia de los Muertos). Läheisensä menettäneille on varmaan lohduttava ajatus, että taivaasta kerran vuodessa avautuvaa väylää pitkin laskeutuisivat keskuuteemme ensin edesmenneet lapset, seuraavana päivänä aikuiset. Heille olisi järjestetty vastaanotto: lahjoja, ruokaa, juomaa ja muuta…
Kukapa ei olisi lapsena vetänyt perässään lelukoiraa ja haaveillut oikeasta koirasta. Viherlaakson kirjastossa tämä värikäs leikkikoira odotti isäntäänsä tai emäntäänsä. Kovin oli yhdennäköinen Hanian arkeologisen museon vitriinissä kököttävän leikkikalun kanssa. Sanoivat sen olevan 2700 vuotta vanha.
Tallinnan reissu siitä tuli. Messuilla esiteltiin Ginger-mehuja. Innostuin heti kun arvelin, että syyskäheään kurkkuun löytyy pullosta helpommin helpotusta kuin tuoreesta inkivääristä kuorimisineen päivineen. Korkki vain auki ja mehua mukiin. Sain esitteenkin. Otsikko: ”Heille, jotka rakastavat inkivääriä!” Lappusesta näki heti, ettei ammattikääntäjiin oltu tuhlattu. Juoman lupailtiin tekevän kehon sisältä kuumaksi ilman alkoholia. Karkeakin juoma oli esitteen…
Richard McCormick kertoo Pariisi-kirjansa synnystä Helsingissä Kirja 2015 -messuilla. Ei studiokuvausta vaan viikon verran nuuskimista paikan päällä. Juoksivat kuvausryhmän kanssa marketit, torit, bistrot ja paikat missä ihmiset syövät juuri sillä hetkellä. Kokemukset muuttuivat resepteiksi meille suomalaisille. – Olen huomannut, että vastoin kuin yleensä ajatellaan, suomalaiset haluavat voimakkaampia makuja, kertoo McCormick. Pariisi, ensimmäinen ulkomaankohteeni. Pyörryttävä määrä ihmisisiä,…
Ei mitään päällepantavaa. Maanantai-ilta, Espanjan kansallispäivän vastaanotto Ritarihuoneella, töiden jälkeen klo 17–19. Normaalisti ei ongelma, mutta tuo kansallispäivä. Meillähän itsenäisyyspäivään suhtaudutaan varsin vakavasti, linnanjuhlineen kaikkineen. Ymmärtääkseni espanjalaiset koristautuvat vaatimattomammissakin juhlissa, ja jopa arjessa suomalaisia tarmokkaammin. Lumeet löytyvät ja saan puristettua ne kesäkilojeni päälle. Ritarihuoneella Istuntosalin ovensuussa vieraita vastaanottava Espanjan suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop hymyilee:…
Ennen kotiinpaluuta ostin Hanian kauppahallista juuston, kuulun graviéran. Myymälän seiniä koristivat monet palkintoplakaatit. Oppaan kanssa olimme sopineet, että kuljettaja pysäyttää vielä ennen lentokenttää sopivalla paikalla, jotta voimme tunkea viime hetken ostokset jo muutenkin pulleisiin matkalaukkuihimme. Kuljettaja tietenkin unohti, mutta terminaalin läheisyydessä laukut nostettiin parkkipaikalle. Noloa! sanoo mummo. En pidä yhtään siitä, ette joudun katseiden saati…
Melkoista menoa. Slovakiasta kotoisin oleva kuljettaja kaasutteli suruttomasti. Minubussi pysyi tiellä ja porukka penkeillään koko 230 kilometrin ajan. Yksi kohteistamme oli pippuripuun kupeessa oleva Taverna Piperia Pefkin kylässä (lähellä Ierápetraa) Tavernan omistaja, Fanis Eikosipentakis oli ehdokkaana 20.9.2015 parlamenttivaaleissa. Ei kuitenkaan päässyt parlamenttiin. Xigalo – tuoretta vuohenjuustoa lampaan maidossa, täytettyjä kesäkurpitsan kukkia (kyllä, kukkia!) riisin kera…
Reissun neljäntenä päivänä ryhdyin epäsosiaaliseksi. Kun saimme vapaaillan seitsemästä eteenpäin, irtauduin muusta porukasta ja hakeuduin yksikseni illalliselle. Tämä siitäkin huolimatta, että kreikkalaiset pitävät yksin syömistä säälittävänä. Asetuin rantaravintolaan kävelykujan välittömään läheisyyteen, katse kohti sysimustaa merta ja salamoivaa taivasta. Pikku pala vegepitsaa ja lasi pari punkkua riittäisi kaiken kreikkalaisen herkuttelun jälkeen. Sateen vuoksi kävelijöitä kulki harvakseltaan,…
Eipä kännykkä herättänyt! No ei tietenkään kun akku tyhjeni edellispäivän aikana. Illalla saavumme myöhään, ja sain juuri ja juuri tökättyä kaikkien latausta odottavien laitteiden laturit pistokkeisiin ennen kuin uni vei mennessään. Olisihan minun pitänyt tajuta se jo päivällä kun yksi seurueemme jäsenistä manasi kameransa akkua. ”Oli latauksessa koko yön ja taas on tyhjä”. Porukalla mietimme…
Kun turistit siirtyvät rantatuoleistaan hotelleihinsa valmistautumaan iltarientoihin, rannalle ilmestyvät yövuorolaiset, kulkukoirat. Ne jolkuttelevat tyhjällä rannalla. Joskus aamuyön tunteina rantahotellien vieraiden yöuni saattaa keskeytyä koiralauman keksinäisiin välienselvittelyihin. Aamulla rantahiekka on täplittynyt tassunjäljistä. Varhaisimmat uimarit saattavat törmätä läjiin, johon ei mielellään astuisi. Ne kuitenkin pikaisesti rantabaarien avauduttua lakaistaan jäljettömiin.
Paikka irtosi hampaasta. Matkailijan kauhunhetki. Niin siinä kävi, että lihassa oli yllättäen luunsiru ja reipas puraisu irrotti paikan. Eikä antanut armoa. Hymyyn ilmestyi reikä kahden etuhampaan väliin. Seuraavana aamuna pitäisi jatkaa matkaa muiden mukana tiukassa aikataulussa. Mistä löytyisi hammaslääkäri? Onneksi lähtö seuraavaan kohteeseen oli vasta lähempänä puoltapäivää ja respassa neuvokas virkailija sai järjestettyä ajan omalle…
Päivän toisena tutustumiskohteenamme oli BioAroma, kosmetiikkayritys ja yrttimuseo.Luonnontuotteisiin panostavan yrityksen valikoimista löytyi hoitotuotteita lähes kaikkeen mahdolliseen, silmäpusseista peräpukamiin. Manoussos Pediaditis, yrityksen omistaja, kemisti jolla on myös kaupallinen koulutus takanaan, esitteli yrttien käyttöä varsin kattavasti. ”Niin puhdasta kosmetiikkaa, että sitä voisi vaikka syödä”, hän kehui. Tai miksei myös juoda. Jotakin yrteistä – taisi olla origanum dictamnus…
Kritsán kylän raittia reunustavat ovissa, seinillä, kaikkialla roikkuvat pitsit ja perinnekäsityöt. Hinnat vaikuttavat sen verran matalilta, että lienevätkö kaikki paikallista käsityötä kuten myyjät kertovat. Senkin uhalla, että saan taas yhden omituiselta näyttävän matkamuiston kotiini, ostin beigen pitsisomisteisen pyöreän pöytäliinan. Sopivan pyöreän pöytäliinan löytäminen on osoittautunut oikeaksi urakaksi. Päivä oli jo pitkällä ja istahdimme omasta mielestämme…
Pian koneen laskeuduttua posottelimme melko maltillista vauhtia Heraklionin kentältä kohti Neápolia. Oppaanamme toimiva Katerina Tsagaraki kertoi, että moottoritietä kutsutaan Kansallistieksi. ”Jos jotain hyvää 1970-luvun taitteen sotilasjuntan ajata tulee löytää, niin se on tämä tie. Siitä on uskomaton apu vielä tänäkin päivänä”. Banaaniviljelmiä vilahti pikkubussin ikkunasta. Kreetalaisia banaaneja viljellään kasvihuoneissa – oppaamme kutsu niitä hot houseiksi….
Kreetalla rantaviivaa riittää: tuhat kilometriä, joista 300 kilometriä hiekkarantaa. Mummot suuntaavat vesijumppaamaan Sougiaan, Geranin, Agios Pavlosiin, Plakiasiin tai Pamnoniin. Nämä rannat syvenevät nopeammin kuin monet lapsiperheiden suosimat rannat. Vihjeet antoi oppaamme Vasso Katsantoni (eikö olekin hauska sukunimi). Oppaan mainitsemissa paikoissa en käynyt mutta miellyin Sitian uimarantaan. Auringonnousun aikaan seisoin monena aamuna kaulaani myöten vedessä ja…
Tätä Kreetan reissua suunniteltiin pitkään, siirrettiin ja siirretiin, milloin mistäkin syystä. Vihdoin viime keväänä tilasimme ja maksoimme lentoliput. Matkaan oli lähdössä lisäkseni kuusi muuta matkailutoimittajaa. Kreikan matkailutoimiston ohjelman sisältö oli summittainen ja sellaisena se pysyi lähdön aattoon asti. Lisäjännitystä toi Suomessa ammattiliittojen lähtöpäiväksi asettama mielenilmaus, jonka pelättiin hankaloittavan kaikenlaista liikkumista. Minuutilleen saavuimme kuitenkin Heraklionin lentokentälle….