Kreetalla rantaviivaa riittää: tuhat kilometriä, joista 300 kilometriä hiekkarantaa. Mummot suuntaavat vesijumppaamaan Sougiaan, Geranin, Agios Pavlosiin, Plakiasiin tai Pamnoniin. Nämä rannat syvenevät nopeammin kuin monet lapsiperheiden suosimat rannat. Vihjeet antoi oppaamme Vasso Katsantoni (eikö olekin hauska sukunimi).
Oppaan mainitsemissa paikoissa en käynyt mutta miellyin Sitian uimarantaan. Auringonnousun aikaan seisoin monena aamuna kaulaani myöten vedessä ja katselin kukkulan rinteisiin levittynyttä Sitiaa ja kalastusaluksia, jotka hiljalleen lipuivat saaliineen laituriin.
Rantahiekalla mekastivat kulkukoirat.Rantatossut ja pyyhkeen nostan nykyään jemmaan aurinkovarjon pinnoihin. Santorinilla kulkukoira vei toisen rantatossuni, eikä palauttanut. Piti ostaa uudet. Toisaalta hyvä niin, sillä näin hyviä tossuja en olisi saanut Suomesta. Pohjat pitävät kaikenlaisella pinnalla. Kestävätkin ovat, täyttävät varmaan kohta kymmenen vuotta.
Yleensä heti auringon noustua rannalle ilmestyivät ensimmäiset uimarit. Eikä kauaakaan kun kymmenkunta kreikkalaista palaveerasi ringissä aaltojen vaimeasti liplattaen ympärillä.
Sitian ranta syvenee riittävän nopeasti vesijumppaajan tarpeisiin. Yhtenä aamuna tunti vierähti suloisen lämpimässä vedessä. Kevyttä, suorittamisesta vapaata nautintoa, josta ymmärsin nousta vasta kun iäkäs herra ryki ja sylki lähistöllä mereen.