Tallinnan reissu siitä tuli.
Messuilla esiteltiin Ginger-mehuja. Innostuin heti kun arvelin, että syyskäheään kurkkuun löytyy pullosta helpommin helpotusta kuin tuoreesta inkivääristä kuorimisineen päivineen. Korkki vain auki ja mehua mukiin.
Sain esitteenkin.
Otsikko: ”Heille, jotka rakastavat inkivääriä!”
Lappusesta näki heti, ettei ammattikääntäjiin oltu tuhlattu. Juoman lupailtiin tekevän kehon sisältä kuumaksi ilman alkoholia. Karkeakin juoma oli esitteen mukaan.
Tujua tavaraa. Sen kertoi makuaisti, kun siemaisin huikan pikkuruisesta maistelulasista. Näin jo tulevien syyspöpöjen pinkovan henkihievereissään kurkustani kohti raitista ilmaa.
”Mistä tätä voi ostaa”, kysyin.
”Tästä sitä saa ostaa”, nopein esittelijöistä osoitteli pullolaatikoita.
Mutta kuka nyt haluaisi kaikkien kirjojen – kirjamessuilla oltiin – lisäksi raahata vielä mehupulloja mukanaan. Jostain marketista tai erikoiskaupasta, luettelin toiveikkaana. Mutta ei.
”Tallinnasta”, esittelijä avuliaasti antoi kortin osoitetietoineen.
Mehu on siis heille, kuten esitteen otsikossa luvattiin, muttei meille. Tai sitten on lähdettävä Tallinnaan.