Näkemistä, kokemista ja lukemista
Satuinpa Kreetalla Karidin kylään äänestyspäivänä. Kuudenkymmenen vakituisen asukkaan kylässä kylän pomo – presidentiksi kutsuivat – kävi pudottamassa painavan sanansa vaaliuurnaan. Ja sitten kahville ja miettimään mitenkähän vaaleissa käy. Hyviä uutisia jaettiin kahvittelun lomassa. Karidin kylässä sijaitsee Sitian geopuiston infopiste. Sitia Nature Park liitettiin maailman geopuistojen…
Espanjan kuulut Santiago de Compostelaan johtavat pyhiinvaellusreitit on merkitty keltaisilla nuolilla tai simpukankuvilla. Monet kuvaavat kuinka he vaeltavat pikkukylissä nilkkoja myöten lehmänlannassa. Mutta tällaistakin menoa löytyy. Kuva on Bilbaon läheltä olevasta Portugaleten kaupungista, jonka läpi pohjoinen reitti kulkee. Kaupunki näytti ikivanhoine siltoineen niin viehättävältä, että sinne voisi suunnata muutoinkin kuin camino-vaelluksella.
Reissumuistot tulvahtivat mieleeni kun käväisin Espoossa Sellon Cittarissa, joka päivitettiin vastikään ilmavaksi ja valoisaksi. Hyvä niin, mutta olisivat voineet uusia kassajonotustakin. Puolan Katowicessa törmäsin varsin demokraattiseen jonotussysteemiin Silesia City Center-ostoskeskuksen päivittäistavarakaupassa. Yksi jono kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta jokainen vuorollaan siirtyy vapautuvalle kassalle. Ja kassoja oli vaikka kuinka monta. Jono eteni rivakasti eikä kohdalle osunut sitä…
”Olemme Suomen vilkkaimman sisävesisataman äärellä”, meille kerrottiin eilen Lahdessa Kokouspiste Oy:n järjestämällä tutustumismatkalla. Mukana oli 15 tilaisuuksien järjestäjää. Tilaa bussissa oli reilusti, sillä matkasimme Pohjolan Matkojen täysikokoisella linja-autolla mennen tullen. Perillä nautimme Solo Sokos Hotel Seurahuoneen, Sibeliustalon ja Mukkulan Kartanon vieraanvaraisuudesta. Turusen Risto, Permannon Leena ja Keskitalon Aki esittelivät ylpeinä tiluksiaan. Mikä olikaan esitellessä, kaikki komeita….
Kaunis kesäpäivä. Leikimme turistia Helsingissä. Reipas aamulenkkimme Espoon Viherlaaksosta – pääosin radanvartta pitkin – päätyy kahvila Pirittaan. Se on puolillaan brunssia nauttivia, enimmäkseen lapsiperheitä mummoineen päivineen. Lähes neljän tunnin kävelyn jälkeen huikoo, mutta jatkamme matkaa. Kuin Gardalla Leonardo, italialainen ravintola Makkaratalossa yllätti. Äyriäiskeitto (Zuppa di Pesce) maistui kerrassaan herkulliselta, aivan kuin olisi siirtynyt rautatieaseman kupeesta Gardalle ellei…
Minua voi nyt kutsua korutaiteilijaksi. Käväisin Endlan opissa Pärnussa alkukesästä ja siellä tekemääni korua lippalakkeineen on kehuttu Turusta Baskimaahan. Endla Murd, pop-jazz -laulunopettaja, on oikea monilahjakkuus. Hän ompelee ja tuunaa myös vaatteita sekä opastaa korujen tekemistä matkailijoille ja muille oppimishaluisille, omatekoista korua haluaville. ”Koulujen kesälomien aikaan on mahdollisuus pitää myymälää avoinna kauemmin”, kertoo värikäs persoona, värikkäässä puodissaan. Puoti sijaitseen keskeisellä…
Jos haluaa välttyä jonottamiselta Sagrada Familia –kirkkoon (joka on siis kuuluisa sekä arkkitehdistaan Antoni Gaudista, että siitä että on yhä kesken) lippu kannattaa tilata netistä. Online ticket 15 euroa, ja pääsee jonon ohi. Parc Güell, ns.”Gaudí-puisto” sijaitsee kukkulan päällä. Kannattaa katsoa mistä päin lähestyy puistoa, ettei käy niinkuin meille. Yritimme kävellen Sagrada Familialta suorinta reittiä Gaudí-museoon ja…
Katsomme maisemat takaperin. Bussin ikkunasta näemme Laredon ja Bilbaon, ja muita paikkoja joita, olimme kävelleet viikon ajan. Nyt kaikki taittui tunnissa. Ensimmäisellä Santiagon teiden vaelluksella joku koki, että camino symboloi elämää. Niin se varmaan on monen muunkin mielestä. Helppo jäsentää sitä tässä bussimatkan kuluessa. Caminon alussa kaikki tuntuu hitaalta ja siltä, että aikaa on –…
Laredosta ajaa tiheään busseja Santanderiin, paikallislinjoja ja pikavuoroja. Sittemmin huomasimme, että myös Barcelonaan olisi täältä päässyt bussilla. Se on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun joskus tulevaisuudessa jatkamme caminoa. Kun aikaa oli,matkasimme paikallislinjalla. Kattava kierros pikkupaikkoja Santanderin liepeillä.Meitä peloteltiin Jaakonpäivän juhlallisuuksien tuomilla ruuhkilla ja tilasimme liput etukäteen. Taas kerran turhaan. Santanderin albergue (yksi niistä) oli muutaman sadan…
Túnel – tunneli johtaa näköalapaikalle. En tajunnut, miksi minun pitäisi mennä katsomaan jotain tunnelia. Häh! Albergue ”Casa de la Trinidad” Monjas Trinitarias Laredo (trinicom@telfonica.net) on aivan ihania seinämaalauksia.
Baskimaa vaihtuu Cantabriaan. Jylhiä maisemia. Taas kiivetään.Ukkonen yllätti ylhäällä vuorilla viimeisenä kävelypäivänämme. Osoittautui, että sadevaatteet oli hyvä olla mukana sittenkin. Meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri. Ei yhtään sadepäivää ennen tätä. Alkumatkasta helle otti oksat pois. Sen jälkeen 24 astetta tuntui jo vilpoisalta. Aamusta kun lähtee, ehtii vaeltamaan ennen puolenpäivän hellettä kohtuullisen päivämatkan.Ensimmäinen yö…
Äksyjen ämmien bocadillojen voimin pääsimme Liendoon, jossa meidät palkittiin hienolla, ilmavalla alberguella. Kahdeksalla eurolla majoituimme dormitorioon, makuusaliin jossa runsaasti liikkumatilaa. Yleiset tilatkin hulppeat. Jopa pyykkikone, eikä maksanut edes erikseen. Liendo oli rauhallinen, pikkukylä. Varmaan suuri osa vaeltajista jatkoi matkaansa Laredoon.
Ihanat maisemat alussa, varmaan tämän caminomme parhaat. Lopussa tienlaitaa. Leipä toimitetaan tähän pussiin. El Pontarron Tätä paikkaa en jää ikävöimään.Albergue, jossa ei kaiketi ketään joka huolehtii paikasta, kamala, likainen. Tyly täti baarissa antoi avaimen ja vessapaperia. Yhtä äksy sisko teki meille illalliseksi patongit. Tänään ei ollut ruokapäivä. Tosin kulutimme kylän ainoassa baarissa enenmmän kuin…
Matkalla komeita maisemia ja vähän muutakin silmäniloa. Gastro Urdiales näyttää kivalta kaupungilta. Tosin turisteja pullollaan. Kun kerran suurempi paikka osui kohdalle, halusimme majoittua hotelliin. No joo. Löysimme itsemme taas kerran alberguesta. Ei se niin vaan onnistu, että pääsisi lakanoihin nukkumaan ilman etukäteisvarausta. Sen tekeminen taas edellyttäisi alistumista vapautta riistävälle suunnitelmallisuudelle. Kävimme viidessä hotellissa –…
Tasaista maastoa. Paljon tienristeyksiä ja moottoriteiden tasoja. Pyörä-lenkkipolkua enimmäkseen. Hieman ennen Popenaa uimaranta. Hälytysääni ulvoi läheisessä hälytintangossa. Paikallinen höperö lähes pelästytti meidät hengiltä, kun rupesi kertomaan radioaktiivisesta pilvestä ja muusta sellaisesta. Kun hän pääsi maailmanpolitiikkaan asti, tajusimme molemmat että päässä viiraa. Vilkaisu rannalla makaileviin porukoihin vahvisti asian. Myöhemmin illalla saimme kuulla että hälytin on ollut…
Tällä osuudella palasimme kaksi kertaa. Takaisin paikkaan, jossa viimeksi näki simpukkamerkin tai keltaisen nuolen ottaa aina koville. Heti aamusta näin kävi. Käännyimme takaisin, mutta kiitollisena sille autokorjaamostaan ulos kiirehtineelle miehelle, joka huusi peräämme, että olemme väärällä tiellä. Matka risteykseen, jossa keltainen nuoli jäi huomaamatta, ei ollut onneksi pitkä. Jokaiselle caminon kulkijalle, tämän pitäisi olla tuttua, sillä aamusta…
Frank Gehryn suunnittelemassa Guggenheimin museossa oli käytävä jo senkin takia, että Helsingissä keskustelu käy kuumana. Majatalossa kysyin parilta saksalaiselta pitäisikö heidän mielestään Helsingin satsata museoon. ”Ehdottomasti kyllä”, naiset huudahtivat yhdestä suusta. Perusteluna oli, että Bilbaokin on noussut aivan uuteen sfääriin matkailijoiden keskuudessa sen jälkeen kun museo avasi ovensa vuonna 1997. Lupasivat tulla Helsinkiin hetimmiten kun Guggenheim…
Bilbao Albergue Altamira – kaupungin toisella laidalla oleva majatalo. Siitä on hyvä jatkaa caminoa eteenpäin. Kuvassa vasemmalla Juan, eläkkeellä oleva espanjalainen, joka tekee vapaaehtoistyöt albergueissa ja vaeltaa camino-reittejä. Keskellä Don Enrique – ystävien kesken Keke (ei ollut kuullutkaan Rosbergistä) haluaa tehdä Altamiran alberguesta Norten parhaan majapaikan. Rakennuksessa toimi aiemmin koulu, mutta kuutisen vuotta sitten siitä tehtiin majatalo…
Mäkiä löytyi kivuttavaksi tältäkin reitiltä. Monet taisivat valita bussin tälle osuudelle. Maisemat eivät ole kaikkein parhaita. Pitkät pätkät teollisuusalueita. Rauta ja satama ovat Bilbaon tunnusmerkkejä. La Santa cruz de Begona albergue Bilbaoon caminoa pitkin saapuessa on heti albergue. Hieman nuhruinen, mutta lähellä keskustaa. Tosin illallisen jälkeen joutuu tsemppaamaan, kun pitää täydellä vatsalla kiivetä takaisin aika jyrkkiä rappuja myöten….
Pyhiinvaeltajien illallinen sisältää kolme ruokalajia ja reippaanlaisen viiniannoksen. Ravintolatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus luksusta, toisinaan taas muovituoleja kuten Lezamassa. Kuten avauskuvasta näkee, liikunta ja sen jälkeiset nautinnot saavat peregrinon riemuitsemaan. Tallustelimme aika matkan ennen kuin olimme Gernikassa. Siellä piti tietenkin bongata Picasso, tai jäljennyshän se oli. Matka jatkui. Ei baarin baaria koko kymmenen kilsan matkalla…