Richard McCormick kertoo Pariisi-kirjansa synnystä Helsingissä Kirja 2015 -messuilla. Ei studiokuvausta vaan viikon verran nuuskimista paikan päällä. Juoksivat kuvausryhmän kanssa marketit, torit, bistrot ja paikat missä ihmiset syövät juuri sillä hetkellä. Kokemukset muuttuivat resepteiksi meille suomalaisille.
– Olen huomannut, että vastoin kuin yleensä ajatellaan, suomalaiset haluavat voimakkaampia makuja, kertoo McCormick.
Pariisi, ensimmäinen ulkomaankohteeni. Pyörryttävä määrä ihmisisiä, kaikista maailman kolkista. Kyse on ajankohdasta ennen ysärillä syntyneiden ”nakkisotaa”.
Harissalla maustetut hodarit – pienestä kojusta Saint-Michelin lähettyviltä ostettiin näitä sämpylöitä, joiden välissä nakki. Myyjä naureskeli maustetta latoessaan.
– Taidat tykätä pojista! Harissaa kutsutaan rakkauden mausteeksi.
Leirintäalueella ruokavalioon kuului patonkia ja tonnikalaa purkista.
Kaikki tämä oli reilibudjettiin sopivaa katukeittiötä.
Jonain päivävä minäkin syön hienoissa ravintoloissa, mietin ohittaessani ravintoloita, joissa nautiskeltiin kynttilöiden valossa.
Louvressa kävimme kääntymässä, mutta rinkkat eivät mahtuneet säilöön. Sisään ne selässä emme päässeet. Taidenautinnot jäivät seuraavaan kertaan.
Nukuimme yhden yön satunnaisen marokkolaisen luona. Viimeinen metro jätti ja kirjava, diskossa toisiinsa tutustunut porukka suuntasi nukkumaan lähimpänä asuvan luokse. Me, kolme suomalaistyttöä muiden mukana.
Ei mitään sohvasurffausta – lattialla nukuttiin. Floorsurfing kai ilmaistaisiin nykykielellä tuo majoitusmuoto. Hieman pelottikin: yksi meistä nukkui hollannikkaat jalassa – pystyy puolustautumaan tarvittaessa – toinen käsilaukku pään alla – saa omaisuuden mukaan ja minä rillit päässä – näkee mihin juoksee.
Vuosikymmenet ovat vierähtäneet ja matkustuksen mukavuustaso on lisääntynyt. Hodarit ovat vaihtuneet ravintolaherkkuihin. On tullut syötyä monenmoista piperrystä, eksoottista, paikallista, vaikka mitä ja jopa siinä määrin, että maistuisi taas hieman tavanomaisempi mummon murkinakin.
-Reseptejä ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Muokatkaa niitä tarpeisiinne sopiviksi. Ottakaa kirjastani ideat, McCormick kehoittaa.
Keittokirja, jonka ohjeita ei tarvitse noudattaa. Vau! Toiveikkaana kannan Pariisi-kirjan kotiin. Jospa jotain loihtisimme sen innoittamana. Viime aikoina ovat alkaneet ideat loppumaan.
Saas nährä, sanoo pohjalainen.
.