Näkemistä, kokemista ja lukemista
Mihin tahansa majataloon astuukin sisään, takuuvarmasti vastassa on jonkinlainen jalkahoitola. Tässä Carrion de los Condes -kylän Santa Maria seurakunnan majatalon hospitalero puhkoo peregrinon rakkoja ennen yhteislaulutilaisuuden alkamista. Kun rakot on hoidettu, hospitalero ottaa kitaran esiin. Yhteislaulu voi alkaa. Laulut ovat iloisia, eivät muistuta vähääkään meille suomalaisille niin tuttuja virsiä.
Parhaillaan naputtelen baarissa Carrios de los Condes -kylässä. Kello on hieman yli kahdeksan aamulla. Ajattelin jatkaa vaellusta kunhan saan tärkeimmät työt tehtyä. Kyllä tämä baaritoimistokin väliaikaisesti käy, mutta täytyy nostaa hattua niille, jotka tekevät tätä kokoaikaisesti, heitäkin kuulemma on. Suomessa lienee hiljaisempaa, mutta täällä ihmiset pulisevat taukoamatta, telkkari tai musiikkilaite huutaa täysillä ja kirkonkellot kumahtelevat nurkan…
Kun hortoilin sunnuntaiaamuna kahdeksan maissa Burgosissa etsimässä camino-reittiä, kujilla soi musiikki ja rakennuksista poistui iloisia juhlijoita. Muutaman kilometrin päässä kylässä kukko kiekui.Castrojerizissä lupasivat, että tämä on viimeinen ylämäki, jonka joudun kipuamaan vähään aikaan. Castrojeriz, josta aloin kipuamisen aamutuimaan, näkyy taustalla Sen jälkeen edessä parisataa kilometriä tätä maisemaa. Siinä matkaa sekä toimisto että koti. Mesetaa –…
Burgosissa patsastelevat monet ammattilaiset. Peregrinokin on saanut patsaan. Kastanjanpaahtaja patsaana ja livenä. Peregrinon patsas keskeisellä paikalla kaupungissa, Joenrannan taidenäyttelyssä Sio2 artistas -ryhmän taiteilijat inspiroituivat puista, jokaisella oli omansa, johon rakensi teoksensa. ”Näyttelyä jatketaan niin kauan kuin teokset kestävät”, naurahti näyttelyn järjestäjä popcorn-taideteoksen luona. Teos oli erityisesti lasten ja nuorten mieleen. Rachel Merino popcorn teoksen luoja….
R Ruskaa täälläkin. Hieno aamu. Ruskaa. Sinisiä lehtiä, miten ihmeessä? En löytänyt spray-maalauksen jälkiä. Majatalot tuntuvat olevan avoinna viimeisiä päiviä. Monet sulkevat ovensa talvikaudeksi, mutta toki moni on avoinna ympäri vuoden.
Burgosiin tultaessa kaksi ranskalaisnaista lauloi jotain epämääräisesti tutulta kuulostavaa. Pitkä marssi läpi teollisuusalueen vaatii laulamista. Yritin ehdottaa heille ”Yksi pieni elefantti” -laulua, mutta eivät tunnistaneet. Vasta perillä tapasin englantia osaavan ranskalaismiehen, joka kertoi laulun olevan ranskalaisten suosima camino-laulu. Burgos on kaunis, vihreä kaupunki, jota halkoo joki. Miksiköhän vain harvat osaavat käyttää hyväkseen joen viertä kulkevaa…
Löytyipä tilanteeseen sopiva kuva talon seinästä hieman ennen Burgosia. Olimme juuri pohtineet porukalla mikä saa ihmisen aamun pimeydessä ulos makuupussista ja rientämään pitkin loputtomalta tuntuvaa polkua. Eräs norjalaismies soitti jopa vaimolleen ja pyysi muistuttamaan häntä, miksi ryhtyi tähän. Egokysymys kuulemma. Voisihan caminon hoitaa etätyönä. Nyt kun kämppä muutenkin on remontin vuoksi runneltu, niin voisin ryhtyä…
Keskellä peltoja maasturi pysähtyy kohdallani. Leveähymyinen mies ojentaa lappusen ja kertoo, että seuraavassa Villafranca Montes de Oca – kylässä heidän uusi alberguensa (yksityinen majatalo) tarjoaa yöpymistä vitosella. Alberguen yhteydessä on myös kolmen tähden hotelli. Molemmat majoituspaikat on remontoitu entiseen San Antonio Abad – pyhiinvaeltajien sairaalaan, osin täysin uusin rakentein. Olosuhteet ovat kohdallaan ja langaton yhteys…
Viikonloppu saa myös paikalliset vaeltamaan Santiagon teitä. Riojan suuret viinitarhat vaihtuvat Castilla y Leónin maakunnan kumpuileviin peltomaisemiin. Parin päivän ajan kanssani on vaeltanut suomalaisnainen, jolla on synnynnäinen sydänvika. Siitä huolimatta hän aikoo toteuttaa unelmansa ja kävellä Santiagoon asti. ”Tämän reissun teemana ovat askeleet, selviäminen matkasta.” Viime kesänä hän vaelsi isänsä kanssa samoilla seuduilla kuukauden ajan….
Logroño on 150 000 asukkaan kaupunki. Vilkas kävelykatu kauppoineen ja kuppiloineen muistuttaa siitä, että Riojan alueen pääkaupungista on kyse. Camino (Santiagon tie) halkoo kaupunkia ja kaupunkilaisten joukossa hortoilee lukuisa joukko peregrinoja selkäreppuineen. Buen camino -tervehdys kuuluu lähes jokaisen vastaantulevan suusta. Kuinkahan moni vaikkapa tamperelainen jaksaisi toivotella hyvää kävelyä tai elämää sadoille ja taas sadoille resupekoille…
Tämän päivän La Rioja -lehdessä oli ”Yleisöltä”-osastolla juttu, jossa nájeralainen mies valitti Adarragan lähistöllä joutuneensa baarissa maksamaan oluesta ja coca colasta yhteensä 8,50 euroa. ”Selvää ryöstämistä”, mies totesi tuohtuneena. Muistelen vastikään maksaneeni samaisen summan helsinkiläisen ravintolan oluesta (saattoihan olla, että epähuomiossa tilasin oluen, johon oli lisätty ainakin muutamia vuosia sitten niin muodikkaita kultahippuja. Täällä hinnat…
Logroñossa kokeilin ensimmäisen kerran seurakunnan tarjoamaa pyhiinvaeltajien suojaa. Se on yksi monista tavoista laittaa päänsä tyynyyn Santiagon teillä. Parroquia Santiago el Real -majatalossa, katedraalin kupeessa odotti oikeastaan aika mukavat olosuhteet: sänky makuusalissa, illallinen ja aamiainen. Herttainen Elsa-rouva halasi mennen tullen. Kun seurakunnan majoituksesta on kyse, uskonnolliset rituaalit kuuluvaat ohjelmaan. Illallisen jälkeen oli rukoushetki ja koska ulkona…
Kyllä täällä töitäkin tehdään, niin paikalliset kuin peregrinotkin. Tänä aamuna israelilainen nuori mies jäi majataloon tietsikkansa ääreen. Hän viimeistelee väitöskirjaansa. Mikäs siinä, etäisyys tavanomaisiin ympyröihin tuo usein tuoreita ajatuksia. Työnteon mahdollistaa se, että ikivanhat katedraalien ympärille muodostuneet kylät eivät ole jääneet kehityksestä jälkeen, kaikkialla toimii wifi, langaton verkko, missä nopeammin missä hitaammin. , Työskentelyä yleisempää…
Onkohan tässä mitään järkeä! Viikonlopun ajan olen matkannut peregrinojen tahdissa. Useimmat tähtäävät Santiagoon, jonne on vielä reilut 600 km, ja jokainen linkkaa jollain tavalla. Kenellä vaivaa polvet, kenellä rakot jaloissa. Suosituin nähtävyys joka kylässä on apteekki. Itse olen onneksi säästynyt vielä vaivoilta. (Uskon vahvasti Suomen armeijan villasukkiin ja ilmaviin vapaa-ajan kenkiin, josta jaloille voi helposti…
Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus on lähes liikuttavaa. Pamplonassa en tahtonut löytää ”tielle” ja kunnan töihin kiirehtivä rouva vei minut kädestä pitäen paikalle, josta camino jatkuu.Eikä ole harvinaista sekään, että paikallinen nappaa hihasta kiinni ja ohjaa reitille, kun huomaa eksyneen peregrinon. Hän varmistaa ”Oletko menossa Santiagoon? Jos olet, niin nyt olet menossa väärään suuntaan”. (Huomaan…
Helle saa liikkeelle aikaisin. Innokkaimmat rientävät kohti seuraavaa kohdetta otsalampun valossa. Eilen iltaseitsemältä mittari näytti vielä 31 astetta. Vaeltamisen kannalta on ihanaa kun vesipisteitä on tiuhaan. Raikasta vettä on aina tarjolla. Eteläkorealainen Lee Yun Joo istahti puun varjoon kirjaamaan iPadiinsa päivän tapahtumia.
Kun peregrinot pamahtivat joukkona pikkukylän baariin, aamudrinksuaan nauttiva asiakas ryhtyy laittamaan leimoja pyhiinvaeltajapasseihin.
Santiagon teillä kohtaa monenlaista kulkijaa. Argentiinalainen Franco Ricordi on kävellyt paljain jaloin reilut 400 kilometriä. Hän aloitti caminonsa Ranskan puolelta – matkasi Pyreneiden yli ja on aikeissa jatkaa Santiagoon asti. Kuvauspäivänä mittari näytti puolilta päivin + 6 astetta.Tempauksellaan hän kerää rahaa Intian nälkäänäkeville.http://www.migranodearena.org/francoricordi1 Ranskalainen Edmond on jo kävellyt Pariisista Santiagoon ja hieman ennen Pyreneita tulossa…
Hemingwaysta otetaan kaikki irti Pamplonassa: on patsasta, kuppilaa, baaria ja aukiota. Hänhän kävi Pamplonassa monta kertaa härkätaistelujen vuoksi. Kyselen satunnaisilta vastaantulijoilta osallistuvatko he San Ferminin juhlan aikana juoksuun, jossa pingotaan härkiä pakoon pitkin kapeita katuja. Useimmat eivät, mutta löytyyhän vihdoin yksi, joka kertoo minulle mistä on kyse. Hän luimuaa kirjakaupassa. Ei suostu kuvaan, mutta vastaa…
Huartesta lähtiessäni jouduin hankaluuksiin parin nappulan kanssa. Reilun viikon jatkunut fiesta ilmeisesti sumensi silmät poloisilta, jotka olivat liian nuoria jopa tyttärelleni. Vonkaaminen ei loppunut edes bussissa, jossa oli muitakin matkustajia. Olin luopunut turvallisuussyistä aikeestani lähteä vaeltamaan suoraan kylän raitilta, sillä meno oli railakasta vielä/jo aamutuimaan. Varmuuden vuoksi halusin ajaa pari pysäkin väliä bussilla, jottei kukaan lähde seuraamaan….