Siitä on jo jonkin aikaa kun vierailin Kreetalla. Tapasin silloin saarella vuosikymmeniä asuneen suomalaissyntyisen kirjailija-yrittäjä Merja Tuominen-Gialitakin. Hän on tutkinut oliiviöljyn tietä tuottajalta ruokapöytään. Nyt juttuni ilmestyi Taloustaito -lehdessä, joka löytyy pdf-tiedostona lehtikirjoittamisen blogistani. Oliiviöljyn makuvivahteisiin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. Kreetalla monet oliivitarhat tarjoavat mahdollisuuden maistaa öljyjä paikan päällä. Youtube-video oliiviöljyn maistamisesta Merja Tuominen-Gialitakin viimeisin teos: Neitsytöljyn…
Tekijä: Mummo
Kunniakirjoja satelee
Postiluukusta tipahti kirje, joka sisälsi kunniakirjan Ruunan koskenlaskusta. Siellä olin jokunen viikko sitten toimittajaryhmän kanssa koskenlaskuyrittäjä Raunin vieraana. Kaikenlaisissa tapahtumissa sitä tuleekin riekuttua ennenkuin juttu syntyy lehteen tai blogiin. Milloin roikun köysissä ilmasta käsin koskea kokien, milloin kuohuissa puuveneessä. Tanssijuttuja kirjoittaessani muistan koetelleeni pumppuni kuntoa kuubalaisten rytmien pauhatessa yötä päivää. Vaellusjutut ovat sitten taas oma lukunsa. Elämä opettaa,…
Fiilistelyä Ritarihuoneella ja vähän muuallakin
Varaslähtö caminolle. Pääsin espanjalaisiin tunnelmiin jo eilen Ritarihuoneella Helsingissä Espanjan kansallispäivän juhlallisuuksissa. Rentoa menoa, puheita ei pidetty mutta puheensorinaa riitti. Suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop (arvaa vaan muistanko nimen lunttaamatta) kätteli ovella samaan tapaan kuin olemme tottuneet näkemään linnanjuhlissamme. Tämä tilaisuus oli kylläkin vähemmän muodollinen. Ja niinkuin tavallista on, yksi johtaa toiseen. Suolaista, makeaa, kuohuvaa……
Voihan nirhauma
Juuri kun pitäisi olla jalat kunnossa, niin kengästä hajosi kantapään vuori viikonlopun lenkillä. Karhea kohta hankasi rakon jalkaani. Yleensä käytän armeijan villasukkia, mutta tällä kertaa päiväreissusta kun oli kyse, tepstelin vilpoisemmissa vaellussukissa. Olen lampsinut villasukka-marketti-mikämerkkitahansa-kenkä linjaa noudattaen Pyreneiltä Atlantille. Ei rakon rakkoa. Samoin muutamia reilun parinsadan kilometrin reissuja samalla huolettomalla varustuksella. Kirjoitin jopa blogia Onnelliset jalat, sillä…
Camino lähestyy – Santiagon teille
Kesätäpinössäni tulin tilanneeksi matkaliput Madridiin. Varmuudeksi varasin aikaakin reippaasti, mielessäni Santiagon teiden maisemat. Kukaan kavereistani ei päässyt mukaan, eikä myöskään siippani töittensä takia (vaikka kutsun itseäni ansiottomasti mummoksi, en tohdi häntä ukiksi nimitellä). Nettihakuni tuotti tulosta, sain vaelluskaverin. Samalla kosolti jännitystä reissuuni. Siippani, joka vaelsi toissa kesänä kanssani San Sebastianista Santaderiin, pystyi yhden sunnuntailounaan aikana luettelemaan toistakymmentä reissuntuhoavaa vaeltajankuoppaa,…
Rypytystä Bomballa – piirakkakoulussa ja kyykkäkisassa
Mittavia korjaushankkeita Bomballa on käynnistynyt sen jälkeen kun Pohjois-Karjalan osuuskauppa osti Bomban toiminnan ja rakennukset alkuvuodesta. Yövyimme kylpylähotellissa, nautimme karjalaisista herkuista Bomban talossa, pelasimme kyykkää ja opettelimme leipomaan karjalanpiirakoita piirakkakoulussa. Mittasuhteiltaan mahtava Bomban talo rakennettiin Nurmekseen jo 1970-luvulla. Sen vaiherikkaaseen menneisyyteen kuluu niin nousuja kuin laskuja. Uusi omistaja remontoi ja uudistaa muutenkin Bomban karjalaiskylän rakennuksia ja…
Kaupunkikävelyä
Uusi harrastus! Käveleminen paikasta toiseen on avannut aivan uudenlaisia näkymiä. Viikonloppuna meidät kutsuttiin sadonkorjuubileisiin Pakilaan. Googlen mukaan matkaa kertyi 15 km. Autolla on aiemmin hurautettu samaan osoitteeseen ja moni juttu on livahtanut ohi silmien. Tiesitkö, että käytettyjä autonrenkaita voi käyttää näinkin? Minä en. Kannelmäen kohdalla pääsimme tutustumaan juoksuhautoihin.
Ruunaan Rauni – koskenlaskua kokemassa
Apua! Saappaat on täynnä vettä, huutaa vieressäni istuva koskiveneessä. Niinpä. Lähdön hetkellä pukeutumista riitti. Oli sadehousua, vedenpitävää takkia, kummaria, kypärää. Vielä piti tunkea paljon lämmintä alle. Jos ei vieraalla ollut päällepantavaa riittäväsi, Rauni Hietanen Ruunaan koskenlaskuyrittäjä taikoi jostain fleecen. Kaikki ei mennyt vierustoverilta nappiin. Lahkeet olisi pitänyt jättää saappaiden päälle, ei tunkea sisään. Tapasin Rauni Hietasen…
Äksyt Ämmät piirakka edellä Eurooppaan
Matkalla Ruunaan koskille bussiin pöllähti Äksy Ämmä Minna ja Puukarin Pysäkin Anni. He esittelivät kumpikin oman firmansa matkailupalveluja, ja Pohjois-Karjalassa kun ollaan, pitivät huolen siitä, ettemme joudu kytjöttämään nälissämme. Vaikka olimme vastikään nauttineet Kolilla lounasta, herkullista ruisleivän tuoksua ei voinut vastustaa. Leipä oli Puukarin Pysäkin omasta juuresta leivottua ja ah niin hyvää. Karjalanpiirakoista saimme kuuulla Annilta…
Pistäydyinpä Pohjois-Karjalassa
Kolin maisemat ovat aina yhtä ihania. Tämänkertaisella toimittajareissulla saimme kokea syksyistä Kolia. Ruska ei ollut vielä rävähtänyt valloilleen, mutta kelta-vihreää värimaailmaa kyllä näkyi. Matkailijoiden lisäksi Kolin kansallismaisemista ovat lumoutuneet myös monet taiteilijat. Inspiraatiota ovat hakeneet niin kirjailijat kuin musiikki- ja kuvataiteilijatkin. Nykyään Kolille matkataan useimmiten omilla autoilla, mutta perille pääsee autottakin. Ensin junalla Joensuuhun, josta…
Takaisin kotimaahan Kalevala – Kostamus – Kajaani
Kotimatkalle lähdimme aamuseitsemältä aamiaispusseilla varustettuna. Ponkalahdella, kun aamiaistimme, yritin kuikulla näkyisikö sitä tuloreissulta tuttua koiraystäväämme. Ei näkynyt. Vielä yksi ohjelmanmuutos. Lounaspaikka ehti vaihtua. Emme syöneetkään keskustan ravintolassa, jossa olisi voinut tehdä viime hetken ostokset, vaan samassa Richardissa, jossa olimme syöneet jo alkumatkasta kaikki ateriamme. Puolenpäivän aikaan tappelimme bussin liikkeelle. Turvavyöt ja ilmastoinnit saatiin kuin saatiinkin kaikkia…
Päätösjuhla Lönnrotin männyn juurella
Uhtualla, Kalevalassa porukka otettiin vastaan juhlallisin menoin. Kunniakirjat jaettiin, puheita pidettiin ja runoja lausuttiin puolin ja toisin. Jaksan muiden mukana ihmetellä niitä neljää, jotka aloittivat 4.6. Sammatista ja parin kuukauden päästä päättivät kävelynsä Kalevalassa, Vienan Karjalaan. Lähes tuhat kilometriä ja lukemattomia öitä matkailuvaunussa ja muissa vaihtelevanlaatuissa majoituksissa. Itse liityin porukkaan rajalta ja siinäkin oli kokemusta kerrakseen. Onnenkalu…
Kalevalaa Kalevalassa
Kulttuuriohjelmaa riitti koko lauantaille. Kolmen tunnin opastetun kyläkierroksen aikana kävelimme Uhtuan tai Kalevalan – kummaksi sitä nyt pitäisi kutsua – päästä päähän. Näkymiä raitilta. Haikola Iltapäivällä ajoimme Haikolaan Mihaelin ja Olgan luokse. Kirjailija Ortjo Stepanov oli Mihaelin isä ja Mihael on perustanut hänelle museon. Haikolan kylässä asuttiin ympärivuotisesti ennen kuin perspektiivittömien kylien tyhjennysohjelma alkoi.Kirjailijaisä kuitenkin sinnikkääsi…
Loppu häämöttää Vuonninen – Kalevala noin 20 km
Nyt alkaa olla jo menemisen meininki. Kaksi hyvää kävelypäivää peräkkäin. Ikävä kyllä olemme jo loppusuoralla. Vuonnisista jatkoimme matkaa bussilla Kis-Kis -kukkuloille, josta matkaa Uhtuna majapaikkaan oli parisenkymmentä kilometriä. Sieltä oli useimmille sopiva kävelymatka. Autokyytiä tarjottiin kolmen kilometrin välein. Kis-Kis -kukkulat Jatkosodan taistelutanner. Muistomerkit ovat matkailukohde nykyään. Jälkiä hiekassa 5.8.2016 perjantai Vuonninen –…
Venehjärveltä Vuonniseen – noin 20 km
Aamu valkeni liian kuumana, liian ukkosta enteilevänä tai monenlaisena liikana, minä kullekin osallistujalle. Kävelyn määrästä tuli taasen kovaäänistä keskustelua. Teimme jonkinlaisen kompromissin. Koska piti palata takaisin päätielle, ja vaikka tieosuus oli Vienan reissun kauneimmasta päästä, emme kuitenkaan halunneet kävellä samaa tietä, jota olimme jo pari päivää sitten tulleet. Ajoimme siis autolla Ponkalahdelle. Osa jatkoi kävellen Vuonnisiin, osa…
Kalmistoja ja shamaanikierroksia – Venehjärvi
Lepopäivän ratoksi käymme kalmistossa ja shamaanikierroksella. Huomenna jatkamme matkaa, mutta tämä päivä kuluu Santerin tarinoiden parissa. Santeri saa historian eläväksi kuvaamalla tapahtumia Lesosen suvun ja Venehjärven kylän tapahtumien kautta. Hän kertoo, että Lesosia menehtyi satakunta Neuvostoarmeijan ja Suomen armeijan palveluksessa. Sodan jälkeen muutaman kymmenen venehjärveläisen joukko palasi kotikonnuilleen. Kylää alettiin elvyttää, mutta 1960-luvulla kylä joutui ”perspektiivittömien kylien” listalle…
Ponkalahdelta Venehjärvelle -12 km auto kiinni persuksissa
Ponkalahdelta peräämme lähti mustavalkoinen koira. Vaelsimme Kalevalan kansallispuistoa halkovaa hiekkatietä myöten Venehjärvelle auto persuksissa kiinni. Sellaiset oli ohjeet, että yhdessä ryhmässä tuli pysyä. Koira juoksenteli kanssamme koko 12 kilometrin matkan ja jäi Niina ja Santeri Lesosen vieraaksi kuten mekin. Santeri soitti koiran omistajalle, Ponkalahden leirintäalueen hoitajalle, ja kertoi mistä musti löytyy. Omistaja oli asioimassa Kostamuksessa. Liekö koiran aika…
Kohti Ponkalahtea – ja mökkiolosuhteita
Juhlat on juhlittu ja nyt pääsemme asiaan, kävelemään. Matkaa ei ole pitkästi seuraavaan kohteeseemme Ponkalahteen, vain noin 12 kilometriä. EU:n tukemaa leveää hiekkatietä myöten tallustellessamme suomalaisbussi pysähtyy kohdallemme. Vuokkiniemi seura ry:n ympäri Suomea keräämä porukka on matkalla kohti Uhtuaa. Sopiva hetki pienelle markkinointipläjäykselle. Antti Holopainen kertoo matkalaisille Via Kalevalasta. Osalle tuttu juttu, sillä sitähän esiteltiin jo Iljan…
Kyläjuhla – Iljan päivän prasniekka
Vuokkiniemen kyläjuhliin, prasniekkoihin saapuu bussilasteittain suomalaisia. Monet heistä ovat Vuokkiniemi Seura ry:n kokoamia ja sukujuuriensa kautta alueesta kiinnostuneita. Iljan päivän juhlallisuudet jakautuivat useaan kohteeseen: kylätalolla olivat avoimet ovet, kyykkäkilpailu järjestettiin läheisen koulun pihalla ja varsinainen ohjelma juhlalavalla. Suuri tuatonmuallini sota Rajan läheisyys on tuonut paljon vaikutteita Suomen puolelta. Vienassa puhuttu karjalan kielikin avautuu ymmärrettävänä suomalaisille….
Kulttuuriohjelmaa – Vuokkiniemi
Lauantaina pantiin jalalla koreasti ja katsottiin Kullervo-näytelmä. Sunnuntaina oli kuitenkin se suuri juhla, Iljan päivän prasniekka. Tuona päivänä Ilja varmaan heittää kylmän kiven kuten Jaakko meillä, sillä paikalliset sanovat, että Iljan päivän jälkeen vesi on liian kylmää uimista ajatellen. Kullervo-näytelmä Ennen tansseja kylätalon salissa esitettiin Kullervoa paikallisin…



















