Näkemistä, kokemista ja lukemista
Lauantaina ilma muuttui sen verran, että pääsimme veneretkelle läheiseen Lietosaareen. Samovaari matkasi mukana kuten täällä on tapana. Sillä kun saa veden lämpimäksi missä tahansa. Ja teetä pitää aina olla tarjolla. Veneissä tulee olla rekisterinumero. Vuokkiniemi 30.7.2016
Vuokkiniemessä asuu viitisensataa ihmistä ympäri vuoden. Rentunruusut – maitohorsmat reunustavat kyläteitä. Koirat jolkottelevat kylän raitilla valtoimenaan, äksyimmät toivottavasti ovat liekassa kotipihoillaan. Ihmisiä – ja jopa taloja – siirrettiin Vuokkiniemelle ”perspektiivittömien kylien” politiikan aikana.
Metsästä marjat. Pellosta perunat, kurkut ja muut. Liha mistä lie. Pari possuakin röhkii takapihalla. Varmaan tästä kaikesta syntyy työtä, joka valtaa päivät. Rantojen ruoppaaminen on toissijaista, niin mielellään kuin turisti pulahtaisikin pihapiirin rantaan. Aamiaispöydästä pongaan Pirkka-juustoa ja monenmoista suomalaista. Majatalon pyörittäjä, Julia, Marian tytär kuulemma käy Suomen puolella kaupassa. Mutta saamme lähiruokaakin. Ne hillot! Makua, marjoja, mehukkuutta….
Tänään piti lähteä saareen veneillä, pelastusliivitkin olisi. Mutta aamusta emäntämme kertoi, että ukkosta on ilmassa, menettekin koskelle. Hienoa! Kävelemään. Eilen aamusta potkaisin varpaan kiveen, kun kiirehdin nurmikon poikki aamiaisella. Kipusalva on vaikuttanut yön ja vaiva hävinnyt. Varvas on kyllä sininen. Ohjelma muuttuu kuitenkin vielä kerran. En tiedä mistä tieto tuli, mutta Maria lähdön hetkellä sanoi: ”Ette…
Tepastelimme uskomattoman leveää tietä myöten kohti Vuokkiniemeä. Asvaltoituna se kävisi kaksikaistaisesta maantiestä. Kormilosta mukaamme liittynyt Antero tiesi kertoa, että EU on tukenut tien rakentamista miljoonalla eurolla. ”Alunperin piti tien tulla koko Kostamus-Kalevala -välille, mutta rahat eivät riittäneet”. Vuoran talo Uimarantaa etsimässä Nelisen tuntia siinä meni kun kävelimme vajaat kymmenen kilometriä. Päivä oli…
Tollonjoen kylä on kutistunut Kormilon tilaksi ja pariksi taloksi hieman etäämmällä. Kylä kuului ”perspektiivittömien” kylien joukkoon ja se tyhjentyi 1970-luvulla, jolloin vallanpitäjien ajatuksena oli saattaa kansalaiset samanlaatuisten palvelujen pariin. Tuolloin kyliä pakkotyhjennettiin ja ihmisiä siirrettiin taajamiin ja kaupunkeihin. Jos ei Kormilon tilan uusia tuulia huomioda, niin Tollonjoen muuttoliike näyttää suuntautuvan nykyään lähinnä hautausmaalle. Se sijaitsee…
Ällistys oli kaikenkattava kun soutumatkan jälkeen rantauduimme Kormilojärvellä pikkuruisen saaren rantaan. Muutaman kallionlohkareen päällä kökötti pikkuruinen tsasouna ja pikkuruisen tsasounan seinällä asiaankuuluvat ikonit. Kormilon isäntä, matkailuyrittäjä Viktor on rakentanut tsasounan, ortodoksipyhätön omaksi ja vieraittensa iloksi sinne.
Viktor kerää samovaareja. Hänen Kormilon tilalle perustamassaan museossa on esillä niitä kolmisen sataa. Suuri osa on venäläisiä, mutta vedenkeittimiä on kotoisin myös muualta maailmasta. Isoäidiltä saatu samovaari lienee rakkain, siitä hän ainakin esittelynsä aloittaa. Hyllyiltä löytyy lilliputti-samovaari. En tosin ymmärrä mihin tarkoitukseen ja ennenkaikkea miten sillä vettä keitetään. Onko kyseessä nukkekotisamovaari? Avauskuvassa olevalla pyörillä kulkevalla…
Kormilon tilalla asustaa yritteliäs perhe, joka on muuttanut Vienan perukoille Moskovan seudulta. Viktor, Olga ja kolme lasta. Tilalla on harjoitettu maanviljelystä sitten sovhoosiaikojen, mutta Viktorin katse suuntaa matkailuun. Useita mökkejä on jo saatu rakennettua, 70 petipaikan verran. Puulämmitteinen sauna ja savusauna pitävät vieraat puhtaina. Viktor havittelee myös lisämaata järven toiselta puolelta rakentaakseen sinne asuintalon perheelleen: ”On…
Kostamuksesta ajamme autolla lähemmäs seuraavaa kohdettamme, Kormiloa ja kävelemme loppumatkan. Ristiriidat ovat moninaisia. Yksi ei halua matkustaa saunassa, toinen ei ikkuna auki vedon vuoksi, ja nyt kun useiden bussipäivien jälkeen autosta vihdoin löytyi ilmastointinappula, matkanjärjestäjä onkin pannut kävelyosuudet uusiksi. Ne ovat lyhentyneet huomattavasti, ellei peräti puolittuneet. Asetelma rajan jälkeisellä Via Kalevala -osuudella ei suosi kävelemisen…
Taisin loukata Sergeitä. Tulimme illansuussa takaisin Kostamuksen majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa matkaa kävellen heti aamiaisen jälkeen. Huonekaverini pitää uimisesta kuten minäkin. Mukavaa saada seuraa aamu-uinnille, erityisesti kun Kotirannan majatalosta on hieman matkaa Kontokkijärven rantaan. Sinä aamuna uintipaikassamme istuskeli mies. Maassa hänen vierellään makasi puoliksi suomustettu kala, mutta mitään kalastusvälineitä ei näkynyt. Ongelma! Uimapuvut olimme jättäneet mökkiin, sillä lähdössä kun…
Yhteinen iltajuhla, illatsut lauluineen ja leikkimielisine kisailuineen järjestettiiin Katja ja Antti Urbanovichin kotimajoituspaikan pihalla. Sinne saavuimme saarestamme moottoriveneellä, jota ajoi emäntämme Svetlana. Illan aikana hän esitti useita lauluja ”Tämän kylän akat” on yksi niistä. Voit kuunnella laulun tästä. Samovaari on yhä tärkeä väline. Sillä saa lämmitettyä vettä kaikissa olosuhteissa, myös sähköttömässä ympäristössä. Käpyjä kuppiin…
Pöytä pantiin koreaksi aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Erilaisia ruokalajeja oli monta, kaikki ei välttämättä karjalaista perinneruokaa, kuten esimerkiksi inkiväärihaudutettu retikka. Se mikä jäi yli ilmestyi seuraavalle aterialle. Erityisen ihania olivat kotitekoiset hillot, Svetlanan raparperihilloa jää kaipaamaan. Kuuntele tästä kuinka Svetlana laulaa oman kohtalonsa (Olga on Svetlana, mutta varmaan riimityksen vuoksi käyttää Olgaa)….
Aiemmissa postauksissa kerroin jo siitä kuinka lähdimme matkaan Vartiuksen raja-asemalta tarkoituksenamme kävellä Vienan Karjalan Uhtuaan. Kerroin myös enimmäisen pysähdyspaikkamme, Kostamuksen vastaanottojuhlallisuuksista ja viimeisen kohteemme Uhtuan saattokulkueesta. Siinä välissä ehdimme kokea yhtä sun toista, joista nyt ja tulevissa postauksissa päällimmäisiä. Kostamuksessa majoituimme Kotirannan hirsitaloon, lähes Kontakkijärven rannalle. Se toimi kolmen päivän ajan tukikohtanamme. Sieltä käsin teimme retken Jyskyjärvelle, emme…
Iisalmen kieppeillä sijaitseva Runnin kylpylä-kartanohotelli huokuu historiaa. Yövyimme mukavasti yli satavuotiaan kartanohotellin hiljaisuudessa Oscar Merikanto -huoneessa heinäkuun loppupuolella. Huoneet on nimetty tunnettujen vieraiden mukaan. Kylpylähotelin puolella vietti lomaviikkoaan perhelomalaiset. Näitä suurempia tuettujen lomien ryhmiä on aina silloin tällöin, kertoivat respassa. Kylpylähotellin puoli uudistui vastikään. Sitä vaan jaksan ihmetellä, miten parvekkeita ei aikoinaan ole sijoitettu joen…
Haastattelin lehtijuttua varten vuosikymmeniä Kreetalla asunutta suomalaissyntyistä kirjailija-yrittäjää Merja Tuominen-Gialitakia. Voi miten kiehtova ja monitahoinen onkaan oliiviöljyjen maailma. Varsinainen lehtijuttu ilmestyy lokakuussa. Laitan linkin blogiin sitten aikanaan. Merjan viimeisin teos ”Neitsytöljyn mustattu maine” ja muu tuotanto löytyy linkistä. Oliiviöljyä kannattaa maistaa Hyvän oliiviöljyn tunnistaa maistamalla. Katso tästä miten se käy. Merjan vinkki niille jotka eivät…
Sähköpostiini tupsahti – en kyllä tiedä miksi – työpaikkailmoitus. Unelmien työpaikka tarjolla: tehtävä on katsella yöt taivaalle ja bongata revontulet ja herättää hotellivieraat, kun taivas loimuaa. Olenkin usein miettinyt miten happamiksi matkastaan maltaita maksanut turisti muuttuu jos nukkuu ohi hoohetken. Varmaan revontulivahteja haetaan muuallekin, mutta tämä ilmoitus kiinnitti huomioni, sillä paikka oli minulle tuttu. Siitä on jo…
Onnibussin matkassa moni tietääkin jo matkustavansa halvalla. Muutkin yhtiöt näyttävät liittyneen hintasotaan. Tappavatkohan nuo linjurilinjat toisensa? (Nuorisolle tiedoksi linjuri on bussi.) Jossain laulussa rallatetaan, että linja-autossa on tunnelmaa. Mitä vielä! Tulin eräänä perjantaina Lahdesta onnihintaisella bussilla ja siellä nuokkui lisäkseni kolme muuta. En ehtinyt havaita paljonko matkustajia oli Onnibussissa, mutta minun linjurini biletit olivat sen…
Tartuimme tarjoukseen. Pari päivää kylpylässä lähes ilmaiseksi, ehtona osallistuminen lomaosake-esittelyyn. Emme tarvitse moisia osakkeita, mutta voisimme tutustua aiheeseen silkasta uteliaisuudesta. Molemmat olemme myynnin moninaisissa liemissä hautuneita ja osaamme varmasti hoitaa homman. Katsotaan, miten prosessi toimii, ihan vaan ammatillisesti. Odotimme istuvamme auditoriossa muiden kiinnostuneiden kanssa, ohjelmana kalvosulkeiset ja yhteydenottolomakkeiden jako kiinnostuneille. Mitä vielä. Esittelytilaan saavuttaessa puolen…
Katinkullan pitseriasssa tarjoilija, joka selvästi oli koulutettu lisämyyntiin, kysäisi: ”Aloitammeko samppanjalla”. Olemme pitkästä automatkasta ja nälästä uupuneina juuri istahtaneet alas ja saaneet ruokalistat käsiimme. Yllätti pahasti. Pää tuotti heti luetteloa: häh! tämä on pitseria, tulemme suoraan saunasta, couperosa paistaa puuteroimattomasta naamasta, ei juhla-asua, crocksitkin jalassa. Miksi ei? Viisisataa vuotta sitten Lutherin kerrotaan naulanneen kuuluisat teesinsä…