Näkemistä, kokemista ja lukemista
Aina sama juttu kun palaa kotiin jostain päin maailmaa. Kulttuuri iskee lättyyn. Reilut kolme viikkoa poissa tällä kertaa. Maantieteellinen välimatka Pohjois-Espanjaan 3800 kilsaa, mentaalietäisyys mittaamaton. Vastassa sokeat ja mykät, tuoreessa muistissa puhemyllyt. Madridin lentokentän vessassa kaksi naista peilasi itseään. ”Onpa kiva kuulla tuttua kieltä ympärillään viikkojen jälkeen”, ajattelin iloissani ääneen. Toinen ladyistä katosi ovesta mitään sanomatta ja toinen katsoi kuin…
Alussa meitä oli kolme, lopussa myös kolme. Välillä vain kaksi, minä ja Camino-kamuni, sillä kolmas lähtijöistä, Hanna meni omia polveilevia polkujaan. Minulla on onni tavata reissuillani monenmoisia ihmisiä. Hanna on yksi mieleenpainuvimmista. Hän on jo eläkkeellä, mutta moninaisesti tekemisissä maatilan hoidon kanssa. Camino-piireissä hänet tunnetaan, sillä hän on vaeltanut useaan kertaa ja useilla camino-reiteillä. ”Jos en…
Pakko kokeilla. Tulomatkalla päivittelin Facebookia. Se toimi hyvin. Nyt kokeilen miten blogin päivittäminen sujuu. Hieno lentosää. Haikea olo, tässäkö tämä sitten oli. Nopeasti kului kolme viikkoa. Niin kiva reissu takana, mutta toisaalta talvi tuli Asturiaan ja sen myötä kylmyys, kosteus, viimat ja yhä harvenevat majapaikat. Lumessa emme sentään päässeet kahlaamaan. Sitä kyllä näytettiin telkkarissa ja paikat…
Kotimatka alkaa. Oviedosta on hyvät bussiyhteydet Madridiin ja jopa suoraan lentokentälle. Emme kuitenkaan halunneet matkata yöllä vaan varasimme hotellin läheltä lentokenttää (Los Coronales). Järjestävät lentokenttäkuljetuksenkin ja ainakin näin päin se toimii, sillä olemme jo täällä. Katsotaan sitten aamulla, miten toisin päin homma hoituu. Ravintolatarjonta hotellin lähialueella ei ole hääppöstä. Yksi italialaistyyppinen ravintola ostarissa, josta ruokaa…
Mitä tahansa haluaakin ostaa pienemmillä paikkakunnilla, aina paikalliset ohjastavat Los Chinos – kiinalaisten hoteisiin. Piti hommata herätyskello. Kiinakaupasta löytyi. Muutama päivä sitten ostin kummarit. Kansainvälistä touhua: kiinalainen mies myi Espanjassa suomalaiselle vaeltajalle portugalilaiset kumisaappaat. Joulukin tulla jolkuttaa täälläkin päin.
Vapaapäivän ratoksi kiipesin kukkulalle katsomaan monumentteja, joita minulle oli suositeltu (Monumentos Preromanicos). Vaikka olen tämän tyyppisiä nähtävyyksiä kolunnut, niin kannatti tehdä aamulenkki. Tie kiemurteli kukkulan kupeessa ja maisemat olivat mahtavat. Ei edes satanut, ylhäällä viima oli kyllä kylmä. ”Talvi on saapunut Oviedoon”. Kuinkahan monta kertaa olen tuonkin kuullut. Camino-kamuni ei välittänyt lähteä mukaan, vaan muttamvalitsi kaupungilla kävelyn. Kukkulalle…
Lähellä rautatieasemaa on pieni perhehotelli, josta on mukava lähteä jatkamaan matkaa seka junalla että bussilla. Hostal Gonzales, Avenida Santader. Ravintoloita on samassa rakennuksessa. Sideria Estebania kokeilimme. Ruokaa saa klo 20.30 eteenpäin. Hyvä Fabada Asturias, paikallinen papupata, jossa mustaa makkaraa (morcilla), choritzoa ja sianlihaa.
Siideri ei ole tämän mummon juttu! Kokeilimme kerran, enkä oikein ymmärtänyt, miten sen saa soveltumaan ruoan kanssa. Tarjoilijan näyttävän esityksen myötä lorahtaa tilkka siideriä tuopin pohjalle ja se sitten pitäisi kulauttaa kerralla. Näin meitä tultiin ohjeistamaan naapuripöydästä eräässä ravintolassa muutamia päiviä sitten. Siiderin juomiseen tarvitaan tarjoilijan apua. Miten toimia, odottaako vai pyytääkö. Mutta minä kun…
Oviedo, miten tutulta se nyt tuntuukaan. Tuoreessa muistissa vielä saapuminen edellisellä kerralla. Sauvoimme ja sauvoimme, ylämäkeen totta kai, Santiagon tietä myöten kohti kaupunkia. Keltaiset nuolet loppuivat jossain vaiheessa tai meiltä silmät niiden näkemiseen. Katedraali yleensä tarkoittaa tietoa tai lähellä olevaa albergueta. Sinne suuntasimme. Niinhän siinä kävi, että lukuisa joukko paikallisia ohjeisti meitä albergueen, kukin vähän…
Tuollako me vastikään kävelimme?! Aina yhtä yhtä epätodellinen ajatus, kun palaa samaa reittiä bussilla takaisin lähtöpaikkaan tai ajelee vaellusreittien ohi. Lähdimme jotain päiviä sitten Oviedosta vaeltamaan camino Primitivoa pitkin kohti Santiagoa. Koska lennämme Suomeen perjantaina Madridista, ehdimme vain Salasiin asti ja nyt on aika palata Oviedoon, levähtää päivä ja jatkaa sitten lentokentälle. Barahas T4:n…
Tänään Salasissa toripäivä. Näin sujuvat sukkaostokset. Tomas myy Pasqualille sukkia. Video
Cornellanan luostarin alberguessa yövyimme kolmestaan: minä, camino-kamuni ja kanadalainen 25-vuotias Amelia. Vaeltajia ei ole tungokseksi asti näin marraskuussa ja usein majatalot ovat tyhjänlaisia. Samoin reitit. Amelia matkaa yksin, viisitoista kiloa selässä, alle kympin päiväbudjetilla, ja nukkuu teltassa. Hän aloitti Ranskan puolelta, tuli rajan yli Iruniin ja jatkoi sieltä kohti Santiago de Compostelaa, josta suunnittelee jatkavansa…
Camino lähestyy loppuaan ja iloitteli kanssamme ilmoilla. Vettä, ukkosta ja aurinkoa niukasti, mutta silti. Loppumatkasta rakeet runtelivat kasvojamme. Siippa lupasi hoitaa saunan lämpimäksi perjantaina kun palaan kotiin. Viesti tuli juuri oikealla hetkellä.
Aika sanoa good bye kengille! Eivät kestäneet kivistä maastoa. Reikiä pohjissa, vettä kengissä. Ostin eilen kummarit ja matka jatkuu niillä. Joku tietysti ihmettelee, että noillako kävelet aurinkoisella ilmalla. No joo, luotan siihen ilmat ovat kenkieni puolella 🙂 lopun tämän kertaista caminoani. Toinen sadepäivä. Saavuimme litimärkinä Cornellanan luostariin. Olin jo valmistautunut kylmään ja koleaan majapaikkaan,…
Tänään se sitten sattui minullekin. Kengät hajosivat. Hyljättyjä, loppuun kuluneita kenkiä näkee aika ajoin milloin missäkin tienvarren tolpassa. Camino del Norten maasto on kivistä. Terävät kivet vaativat kengiltä paljon, erityisesti pohjilta. Kotona testasin kengät vesihanan alla. Eivät läpäisseet vettä. Kun katsoin kenkiä täällä parinsadan kilsan jälkeen, pohjat olivat reikiä täynnä. Vesi tuli sieltä sisään. Olemme saaneet nauttia hienoista…
Oviedossa vietetyn lepopäivän jälkeen jalka nousi taas kevyemmin. Reppukin istui selän muotoon mukavammin. Lähdimme Primitivo-reitille. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä alberguita näytti olevan sopivin välein. Kauniita maisemia, korkeita nousuja, lehtomaisemissa kiemurtelevia suojaisia kujia. Emme tänäänkään välttyneet ylämäkeen kiipeämiseltä viime kilometreillä. Kannatti, huikeat näkymät. Hieman ennen määränpäätä kahviossa lounastavat papat yllättivät laululla. El Escampleron alberguen löytymiseen…
Mummon mies!? Vanha olen, mutta en sentään noin vanha. Tämä herra tuijotteli minua heti kun saavuin Museo Arquelogico de Asturiasiin. Jalkojen lepuuttelua ja kaupunkielämää ohjelmassa tänään. Oviedo sijaitsee camino-reittien risteyskohdassa ja täällä oli hyvä miettiä jatkammeko Nortelle vai Primitivolle.
Tänään törmäsimme Suomeen kahdesti: Suomalainen katu Ja ennustajaeukkopatsaan kupeessa Suomen lippu. Tarkasti emme tiedä, mutta arvelemme 200 kilometrin ylittyneen. Varmuuden vuoksi kuohuvat. Ja sitten tutusemaan.
Yö luostarissa laaksossa, mikä tiesi aamua ylämäkeen. Laitumilla hevosia, aaseja, lehmiä, härkiä vai sonneja kumpia lienevät. Kylien kujilla kissoja ja virkaintoisia vahtikoiria. Koko kylä havahtuu kun pari peregrinoa kulkee ohi.
Sumuinen aamu vaihtui auringonpaisteeksi puolenpäivän jälkeen. Kohta olemme camino-reittien risteyskohdassa ja joudumme tekemään päätöksen jatkaako Nortella vai siirrymmekö Primitivolle. Joidenkin tietojen mukaan Primitivolla olisi enemmän majataloja avoinna. Toisaalta se on kuulemma vaativampaa maastoa. Asturian maisemat ovat miellyttäneet. Kaunista, vaihtelevaa. Toki kävelysauvat ovat joutuneet töihin, kun mäkiä on riittänyt. Tänään yövymme Val de Diosin luostarissa. Tunkua…