Maailmankuulu runoilija, nobelisti Pablo Neruda eli värikkään elämän monessa maassa ja monessa eri roolissa. Hän syntyi Chilessä, Parralin kaupungissa vuonna 1904, mutta diplomaatin ura vei hänet ympäri maailmaa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon Neruda sai vuonna 1971, pari vuotta ennen kuolemaansa.
Tunnustan eläneeni -muistelmat on ollut jonkin aikaa lukulistallani. Se liittyy tulevaan Etelä-Amerikan matkaani ja siihen, että haluan tutustua tuohon valtavaan maanosaan monipuolisesti, myös kirjallisuuden kautta. Toki olin jonkin verran perillä Nerudan taustoista, mutta hämmästykseni oli suuri, kun sain tämän 459-sivuisen opuksen käteeni ja se alkoikin kuljettamaan minua ympäri maailmaa. Kirjassa vilahtelee niin Rangoon, Kalkutta ja Jaavan saaret kuin monet Euroopan kohteet kuten Barcelona, Madrid, Pariisi, Capri ja lukuisat muut maat ja alueet aina Neuvostoliittoa myöten. Välillä syvennytään myös synnyinmantereen eri maiden tapahtumiin, poliittisiin liikennöinteihin ja vuonna 1973 tapahtuneeseen Chilen sotilasvallankaappaukseen johtaviin tapahtumiin.
Nerudalla oli monta virkaa. Hän toimi journalistina, konsulina, kunniakonsulina, kirjailijana ja runoilijana. Mahdoinko unohtaa jonkun. Niinpä noiden virkojen kautta muistelmat ovat saaneet monenlaista ulottuvuutta.
Sata vuotta vanhoja munia
Eri maita ja mantuja kuvaillessa silmiini pistää yksityiskohta sivulla 309, ravintolassa Kiinassa. Siellä Nerudalle tarjoillaan ”perinteellisiä ruokia” kuten ”100 vuotta vanhoja munia”. Kun olin Kiinassa joskus 1980-luvun loppuvuosina minulle tarjoiltiin ”Tuhatvuotisia munia”. Kyse on samasta perinneruoasta, mutta netissä se kulkee milloin sata- milloin tuhatvuotisena. Välillä niiden kerrotaan olevan munia, joita on haudutettu teessä, toisinaan pikkupoikien virtsassa. Tuhatta tai edes sataa vuotta ne eivät ole liemessä lilluneet, tietääkseni vain muutaman päivän, vaikka hurjimmat postaukset puhuvat kolmesta vuodesta.
Nämä kolme asiaa olisi kiva kokea Chilessä
Olisi mukava nähdä La Chascona, Nerudan talo Barrio Bellavistassa Santiago de Chilessä, siis se, jonka hän rakennutti itselleen ja jonne hän muutti viimeisimmän vaimonsa Matilde Urrutian kanssa. Talo toimii nykyään kotimuseona. Syntymäkoti oli Parralissa, mutta pääasiallisin lapsuudenkoti oli Temuscossa, jonne isä poikineen muutti Nerudan ollessa parivuotias. Pablo Neruda oli taiteilijanimi, Neftalí Ricardo Reyes Basoalto oli hänen oikea nimensä.
Olisi myös ihanaa, jos näkisin Nerudan kuvailemat copihuen kukat ja kuulisin chucaon aavemaisen huudon.
Copihue on Chilen kansalliskukka. Punainen suppilomainen kukka, käännetty suomeksi punasuppiloksi.
Chucao taas on varpuslintu, myyrätapakulo.
Pablo Nerudan muistelmat Tunnustan eläneeni, suomentanut Matti Rossi.
Nerudan talo oli meilläkin ns. käyntilistalla Chilessä, mutta lopulta aikataulusekoilujen vuoksi jo alunnperin tarkoituksella lyhyeksi arvioitu aika Santiago de Chilessä jäi vielä lyhyemmäksi. Voi tosin olla, että tuonne vielä lähdetään takaisin.
Käyn tsekkaamassa paikan teitä varten 🙂 Nerudan talo on listalla, mutta mihin kaikkialle sitä ehtii, on jo toinen juttu.