”Kukapa kieltää sanomasta totuutta nauraen.” (Horatius)
Niin, voihan sitä yrittää. Nauru vähentää sanoman kielteisyyttä, mikäli siitä on kyse, tosin nauru saattaa myös mitätöidä. Kuinka monta kertaa kuuleekaan ”vitsi, vitsi” vaikka voisi vannoa, että vitsin sanoja on ollut alun perin tosissaan sanomansa kanssa. Hän vain haluaa peruttaa, koska tilanne menee liian vaikeaksi.
Luen parhaillaan Katja Keisalan kirjaa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille , jossa totuuden monimuotoisuus tulee hyvin esille. Tulen postaamaan piakkoin kirjasta.
Avauskuvassa on käsintehdyn joulukaleterin yksityiskohta.
Tästä linkistä voit lukea mitä ajatuksia heräsi samasta mietteestä toissa vuonna.
Jaa, enpä tiedä. Pelkään, että monesti kuulija voi suhtautua tuohon myös negatiivisesti ja se voi kääntyä itseään vastaan. Ehkä se riippuu kuulijasta.
Kuulijasta, ja tilanteesta varmaan myös. Tästä, ja siitä mikä on kenenkin totuus, on väännetty monasti illanistujaisissa.