Näkemistä, kokemista ja lukemista
Edellinen kirjallinen Tampereen matkani sijoittui jatkosodan aikaan. Nyt siirryn 2000-luvun alkuvuosille. Aivan varma en ole Tyyppiteorian vuosista, mutta päättelin ajan sillä kirjassa käydään selvittämässä asioita internet-kahvilassa ja puhelinkin edustaa tuota ajankohtaa. Kummassakin matkavalmisteluihin osuneessa kirjassa päähenkilö on kolmekymppinen. Se on sattumaa. Sekä Terhi Rannelan Kiivaat, että tämä nyt lukemani Laura Saaren Tyyppiteoria tulivat esille Helmetin…
Kiivaat-romaani vei tosi mielenkiintoiseen maailmaan. Välillä tuli mieleen kummitätini kertomat tarinat, joista en lapsena niin ymmärtänyt. Lapsuudessani jopa punaiset vaatteet olivat pannassa. Lukulistalleni Kiivaat pääsi tulevan Tampereen matkan vuoksi. Tapanani on lukea jokin tulevan matkani kohteeseen liittyvä kirja ennen matkaa. Usein tulee luettua useampiakin, kuten nyt Tampereen kohdalla kävi ja käy. Aloitin kirjallisen matkani tästä…
On matkamessujen aika, senhän näkee jo, kun ikkunasta katsoo. Aina on muistini mukaan tullut taivaalta pikku-ukkoja jossain muodossa, kun messuvieraat läheltä ja kaukaa tulevat Helsinkiin. Pitkästä aikaa matkamessuille! Matkamessut Matka2023 järjestetään Messukeskuksessa, Pasilassa. Ensimmäinen päivä, torstai 19.1. on tarkoitettu ammattilaisille ja perjantaina ovet avautuvat suurelle yleisölle. Siitä on jo kolme vuotta, kun viimeksi messuiltiin. On…
Ensin oli pahvisia joulukalentereita, joissa luukuissa jouluisia kuvia. Sitten tuli kalenterin päälle kimalletta. Tarkalleen en muista, milloin pinottiin 24 tulitikkulaatikkoa, joihin sisälle oli ujutettu karkkia. Kohtapuoliin kaupat alkoivat pullistella suklaakalenterista. Ukkoväki kyhäsi pullokalentereita ja kultturellit runokalentereita. Kyllä niitä on ollut! Haminassa joulukalenteri muodostuu ikkunoista jo 10. kerran. Joulukalenterista yhteisöllistä puuhaa Haminan Linnoituksen Wanhat Talot ry:n…
Joulukodit avautuvat ensi viikonloppuna Loviisassa. Meillä toimittajilla oli tilaisuus etukäteen tutustua kahteen kotiin. Kaikkiaan koteja on yksitoista. Kävimme Loviisan kaupungin alueella sijaitsevassa Pitkänpöydäntalossa ja hieman etäämmällä, Skinnarbyssä sijaitsevassa Kauppiaantalossa. Kylläpä oli kiva kurkistaa joulua! Keramiikkaa ja kotkotusta Pitkänpöydäntalossa Pitkänpöydäntalossa asustaa Kaisa ja Tuomo Korpela. Kotia on vaikea kuvailla, se täytyy nähdä. Pieniä yksityiskohtia ja kaikenlaista…
Keskeisten julkisenliikenteenasemien – Rautatieasema ja Kamppi – lähistöllä on todellinen näyttelysuma: Kiasma, HAM, Taidehalli, Amos Rex ja Ateneum, joka on tällä hetkellä remontissa. Eivätkä kaukana ole Sinebrychoffin taidemuseo ja Helsingin kaupunginmuseokaan.
Siitä on jo aikaa, kun olin käymässä Seppälän lammastilalla. Silloin sain maistaa täytettyjä ruisnappeja, joissa oli lammasta. Minulla on vielä yksi ostamistani lampaanlihapurkeista jäljellä ja haluaisin viedä sen tuliaisiksi porukalle, jota varten sen ostin aikoinaan. Korona ja monet muut yhteensattumat ovat siirtäneet tapaamistamme ja aika on hoitanut reseptin ties minne. Kysyin Seppälän lammastilan Anulta, miten…
Kolme yötä – kolme eri kojua. Ensimmäinen yö oli tietenkin jännittävin, mutta jännittäviä olivat muutkin. Päivällisen jälkeen Bear Centren auditoriossa kerrottiin miten kojuissa tuli olla. Hiljaa siis. Sitten napattiin eväsreput ja opas lähti viemään meitä kohti kojuja. Seuraavassa päiväkirjamerkintöjä. Niitähän ehti tehdä, sillä aikaa oli neljätoista tuntia joka yönä. Ensimmäinen yö kojussa numero 27A (perjantai-lauantai)…
Olipa hyvä, että Bear Centressä ehdottivat joka yölle eri kojua. Teimme varausta viime marraskuussa ja silloin koko karhukuvaus tuntui niin etäiseltä – ja epäilys hellittääkö korona – ettei näihin pikku yksityiskohtiin tullut paneuduttua. Nyt saimme monenlaista maisemaa: metsä-, lampi- ja suomaisemaa. Bear Centerissä on erikokoisia kojuja, vanhoja ja uusia. Uusia rakennetaan vanhojen rinnalle. Uudet kojut…
Päivällistä tarjoiltiin päivittäin kello 16. Siihen mennessä kojuihin aikovat olivat jo ehtineet paikan päälle Lentiiraan. Ensimmäisenä päivänä jännitys tiivistyi, kun katselin ympärilleni ruokasalissa. Mistä kaikkialta ihmisiä saapuukaan? Tulenko näkemään karhuja? Eri päivinä keittiössä hyöri eri kokit, mutta kyllä oli maukasta ruokaa kaikkina päivinä. Maustetta ja makua löytyi riittävästi. Punaviinin puutostila tosin alkoi vaivata jo toisena…
Lentiira sijaitsee Kuhmon alueella muutaman kilometrin päähän Vartiuksen raja-asemasta, julkisten yhteyksien saavuttamattomissa. Autottomalle se on haaste. Karhukamullani oli auto ja sillä matkasimme Espoosta. Katsoimme parhaaksi yöpyä yhden yön Kuopiossa ja varata vielä yhden lisäyön Lentiirassa Bear Centren majoitustiloissa, jotta karhukojuissa olisimme pirteitä. Muut Bear Centressä tapaamani ihmiset tulivat kuka milläkin. Hollantilaismies kertoi, että omistaja haki…
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kyllä jännitti lähteä kolmeksi yöksi karhukojuun. Jännitti paikka, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta ja tietenkin karhut ja se, kuinka kuumaa kojussa on. Jotkut tarinat kertovat haaskojen hajusta ja minulla on kiusallisen hyvä hajuaisti, tai ainakin ennen koronaa oli. Näihin kiinnitin huomiota varatessani karhusafaria Kun lomailen en halua…
Kyllä nyt jännittää! Kohta on lähtö Kuhmoon, jossa tarkoitus on kuvata karhuja yöaikaan kojuista käsin. Silloin pitää olla hiljaa, ei saa yskiä eikä aivastella. Saati sitten oksentaa, jos sattuisi haaskat haisemaan helteessä. Ja hellettähän on riittänyt, huoah…Toivottavasti kuvauskojut ovat kestävää laatua ja Putin pitää porukkansa rajan tuolla puolen. Kojut sijaitsevat aivan rajan pinnassa. Olennaiset tavarat…
Kävimme kolmeen naiseen Taidekeskus Salmelan kuvataidefestareilla. Oli kiva havaita, että mieltymykset eri teoksien välillä jakautuivat. Näyttelyn alkupäässä valitsimme kukin yhden teoksen omaa seinää ajatellen. Huomasin, että itseäni puhuttelivat vahvat värit, usein vihreät. Elämäntilanne vaikuttaa tietenkin taidekokemukseen. Itse hämmästelin, kun huomasin pysähtyneeni pitkäksi aikaa kuvataiteilija Anniina Vainionpään naiskuvan Syli ääreen. Se puhutteli. Mietinkin miksi, sillä synkkähän…
Nyt pääsee Saharan tunnelmiin myös visuaalisesti, kuumuushan meillä jo on. Ammattiluontokuvaaja ja freelance-toimittaja Päivi Arvonen on asunut kaksitoista vuotta Egyptissä, Kairossa. Vuonna 2014 hän osallistui kahden viikon safarille Saharan autiomaahan. Sadan hengen retkue matkaisi jeepeillä, yöpyi teltoissa ja ihaili autiomaan pimeydessä tähtitaivasta. Näin sanottuna kuulostaa kevyeltä, mutta sitä se ei varmasti ollut alkeellisissa olosuhteissa, yön…
Bussi Somerolle ei voi ajaa ojaan, näin lauloi Rauli Badding Somerjoki aikoinaan. Ei todellakaan voi, sillä näyttää siltä, että busseja ei ole tai ainakaan niitä ei helposti löydä netistä. Viime kesänä ponnistelin päästäkseni Espoosta Nauvoon, joten en ole aivan keltanokka näissä hakuasioissa. Pääsin kuin pääsinkin Nauvoon. Siitä reissusta voi lukea Uutta oppimassa Turunmaan saaristossa Hain…
Saarissa on sitä jotain! Olen pienestä pitäen lomaillut kesäisin saarilla, milloin missäkin päin Suomea. Muutamia viikkoja sitten sain kutsun pressimatkalle Kaunissaareen, Pyhtäälle. Olin tietenkin innoissani. Ripeytetysti tämä reissu tehtiin, sillä kyse oli materiaalin keruumatkasta, mutta ajatus pidemmästä vierailusta jäi kytemään. Kävimme tutkimassa majoitusmahdollisuuksia, joita niitäkin saarella on. Lisää tietoa Kaunissaaren palveluista Kotkasta pääsee Kaunissaareen yhteysaluksella…
Haminassa tavoitellaan suurta. Ei riitä, että heillä on koripallokentän kokoinen Suomen suurlippu. Nyt Haminan Raatihuoneella on esillä kaksi yli viisi metriä leveää Tove Janssonin maalausta. Ne kuvaavat linnoituskaupungin historiaa ja meren pohjan näkymiä. Voi valtava, mikä määrä yksityiskohtia! Maalaukset olivat aiemmin Haminan Seurahuoneella. Kesäkuun alkupuolella haminalaiset ja muut paikalle tulleet saivat seurata erikoista näytelmää, kun…
Sallin itselleni nykyään vain enää kirjojen lainaamisen, mutta silti uusien opusten selailu sävähdyttää. Somerniemen kesätorilla – tuolla legendaarisella kyläläisten lauantaikaffipaikalla – tapasimme kirjailija Kaari Utrion. Keskustelu vaelteli Kaarin somerniemeläisyydestä silmälaseihin. Yllättäen huomasimme, että meillä on samantyyliset silmälasit. Omani ovat suomalaisen silmälasisuunnittelijan Aila Koski-Vähälän Micare Line mallistosta. Pakkohan nassumme oli ikuistaa blogia varten. Kaari Utrion laajasta…
Someron pressimatkaohjelman toinen liikunnallinen osuus vie meidät yläilmoihin narujen ja köysien maailmaan. Kiipeilimme Sisumetsän seikkailupuistossa. Hyvähermoisia Sisumetsän ohjaajat olivat. Jaksoivat odottaa, kun psyykkasin itseni ylitse oman mahdottoman kuuden ja puolen metrin korkeudessa. Lähtökatumus, josta olimme aamiaisella keskustelleet kollegojen kanssa, iski täällä seikkailupuistossa. Aamun keskusteluissa minut yllätti lähtökatumuksen kokemus. Sitä kokivat myös muut, eivät toki kaikki….