Lentiira sijaitsee Kuhmon alueella muutaman kilometrin päähän Vartiuksen raja-asemasta, julkisten yhteyksien saavuttamattomissa. Autottomalle se on haaste. Karhukamullani oli auto ja sillä matkasimme Espoosta. Katsoimme parhaaksi yöpyä yhden yön Kuopiossa ja varata vielä yhden lisäyön Lentiirassa Bear Centren majoitustiloissa, jotta karhukojuissa olisimme pirteitä.
Muut Bear Centressä tapaamani ihmiset tulivat kuka milläkin. Hollantilaismies kertoi, että omistaja haki hänet Oulusta, kolmen tunnin ajomatkan päästä. Luontokohteista gradua tekevä nainen vuokrasi auton Kajaanista. Kuhmosta olisi vuokra-auton saanut kuulemma edullisemmin, mutta Kuhmoon pääseminen olisi ollut hänelle monimutkaisempaa. Saksalaisia ja ranskalaisia näytti tulleen matkailuautoilla. Taksikin olisi mahdollinen Kajaanin lentokentältä, mutta maksaa parisataa sivuunsa. Kuhmon hotelli Kalevalasta kyydittiin iltaretkeläisiä Karhutaloon katselemaan karhuja ikkunan läpi. Useat tulivat vain illaksi, mutta Karhutalossa on myös mahdollista majoittua.
Lisäyö lepäämiseen Bear Centren majoitustiloissa
Saavuimme karhukojuyötä edeltävänä iltana, aika myöhään. Emme olleet oikein tietoisia, mihin olimme tulossa ja mitä odottaa. Olin aiemmin Via Kalevala -kävelyllä yöpynyt Bear Centren majoitusrakennuksessa, mutta muistikuvat olivat hämäriä. Silloinkin taisimme ajella metsäteitä miettien mahtaako täällä olla mitään. Niin nytkin. Päätien varressa opaste kertoi, että täytyy kääntyä, mutta sen jälkeen opastus loppui. Usko loppui ja tartuin luuriin vain pari sataa metriä ennen Bear Centreä.
Miten helpottunut olinkaan, kun näin muutaman auton, kun saavuimme Bear Centren pihaan. Täällä on siis muitakin. Ajatus korvessa kahdestaan vietetystä yöstä karhujen maailmassa ja muutaman kilsan päässä Venäjästä karmaisi. Toinen helpotuksen aihe oli, että löytyi vielä joku, joka osoitti meille huoneet. Lukkoihin, niiden olemassaolon ja olemattomuuden selostamiseen meni matkasta väsyneelle liian pitkä tovi. Pyysin numeron, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos jotain. No, sille osoittautui olevan käyttöä jo heti seuraavana aamuna.
Majapaikkaan asettumisen jälkeen istuskelimme laiturilla Erilammen rannalla ja nautiskelimme lonkeroa. Kaverin mentyä makuulle jäin vielä hetkeksi ihailemaan maisemaa. Tulipa sellainen asia mieleen, että en kyllä missään määrin ole korpien kävijä. Joku muu olisi ilahtunut hiljaisuudesta, minä puolestani siitä, että kuulin läheisestä matkailuvaunusta ihmisen ääniä. Ulkomaan kieliä puhuivat.
Olimme kaukaa viisaita ja ostimme Kuhmon kaupasta evästä ja saunajuomaa. Bear Centreen olimme ilmoittaneet, että emme ehdi päivälliselle. Syömme matkalla ja tulemme milloin tulemme. Hyvä niin, sillä matka venyi.
Kuhmon ravintolatarjonta ilta-aikaan
Kohti Lentiiraa ajaessamme aloimme jo Kuopion jälkeen hehkuttelemaan odotettavissa olevaa illallista. Vesi kielellä tutkin Kuhmon ravintolatarjontaa mutta aika pian huomasin, että tarjonta kutistui ABC:ksi. Muut ruokapaikat olivat auki vain lounasaikaan. No ainahan on se ABC:n porsaanleike, mietin. Kun sitten kurvasimme Kuhmon ABC:n pihaan etsin silmilläni ravintolaa. Sitä ei ollut. Oli vain burgeri- ja pizza -tiskit. Joku juustopuikkokori oli kohtaloni sinä iltana, mutta nälkä kuitenkin lähti. Älä siis jätä iltaruokaa Kuhmon varaan. Onhan siellä Kalevala-hotelli, mutta syystä tai toisesta netti ei sitä tarjonnut.
Aamiainen vain meille kahdelle
Matkaväsymyksen taltuttaminen loppui, kun heräsin aamuviideltä sateen ropinaan. Päässä naputti, miten voin olla neljätoista tuntia pikkukopissa toisen kanssa. Kuuden maissa ropina yltyi kaatosateeksi. Säätiedotus lupasi kolmeksi tulevaksi vuorokaudeksi sadetta. Kotona sateen ropinaa on kiva kuunnella kirjaa lukiessa, mutta karhukuvausreissulla toivosi sellaista ilmaa, että kuvat onnistuvat.
Aamiaishuoneessa saimme nähdä yön kojuissa olleiden kuvasaalista. Ranskalaispariskunta selosti kokemustaan soljuvalla ranskalla, josta sain juuri ja juuri selvää, kiitos asiayhteyden ja muiden romaanisten kielten opintojen. Rouvan korviin asti ulottuvaa hymyä ei kaventanut edes se, että aamiaiskokki oli nukkunut pommiin. Muutaman puhelun jälkeen, jostain ilmaantui varakokki, joka loihti runsaan aamiaistarjoilun meille kahdelle. Muut olivat jo menneet matkoihinsa.
Seuraavassa postauksessa katsellaan, miten päivä jatkuu kohti kojuja.
Todella mukavaa kuulla, että ulkomaalaiset ovat jälleen löytänyt kuvauskojut koronan aiheuttaessa parin vuoden tauon ulkomaalaisten turistien käynneissä. Perinteisestihän valtaosa kävijöistä on ulkomaalaisia. Tuo muuten on totta, että Kuhmon ravintolatarjonta ei ole kummoinen ja sama koskee mmonia muitakin vastaavia paikkakuntia.
Sanos muuta, kyllä on moni yrittäjä ollut tiukoilla korona-aikoina, erityisesti ne jotka palvelevat ulkomaalaisia vieraita.