Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kyllä jännitti lähteä kolmeksi yöksi karhukojuun. Jännitti paikka, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta ja tietenkin karhut ja se, kuinka kuumaa kojussa on. Jotkut tarinat kertovat haaskojen hajusta ja minulla on kiusallisen hyvä hajuaisti, tai ainakin ennen koronaa oli.
Näihin kiinnitin huomiota varatessani karhusafaria
Kun lomailen en halua tehdä mitään tehokkaasti, mutta silti varaamamme kolme yötä kojussa tuntui paljolta. Toisaalta kaksi liian vähältä, yksi olisi jo riski. Niinhän siinä kävi, nukahdin ensimmäisenä iltana, enkä nähnyt karhuja, vaikka ikkunan alla hyöri ainakin yksi. En saanut kuvaa. Toisena yönä sain kuvia. Kolmantena ennätin jo ottaa videonkin. Vaikka etukäteen aika tuntui pitkältä, valinta osui nappiin.
Karhusafariyrittäjiä on Suomessa kolmisenkymmentä. Netistä löytyi tieto, että Tukes valvoo karhusafaritoimintaa. Sieltä löytyi myös kokemusperäistä tarinaa eri paikoista. Olin aika häkeltynyt koko karhusafarihommasta. Sen eettisyydestä keskustellaan varmaan muualla kuin minun kuplissani. Keskustelu käy kiivaana tietenkin niillä alueilla, joissa karhusafareja tarjotaan. Aiheet näyttivät liikkuvan yleensä siinä, häiritseekö toiminta luonnon tasapainoa tai paikallisia asukkaita ja houkuttaako ruokintapaikat salametsästäjiä. Näihin kahteen kiinnitin huomiota varatessani.
Lentiiran Bear Centrestä tiesin, että se sijaitsee Rajavartiolaitoksen entisissä tiloissa, jotka on remontoitu matkailukäyttöön. Rakennukset ja kuvauskojut eivät ole lähellä asutusta eli ei ainakaan paikallisia asukkaita häiritse, sillä niitä ei juuri ole. Bear Centreen ajaessa asia vain vahvistui. Paikka on korvessa. Venäjän raja lähestyi, kilometrikaupalla näkyi vain metsää eikä taloja missään.
Karhujen houkutteluruokinnasta tiesin etukäteen sen verran kuin netissä on kerrottu eli kuvaussesongin aikana Bear Centressä karhuja ruokitaan kerran päivässä. Muulloin karhut hankkivat ruokansa luonnosta.
Paikan päällä minulle kerrottiin, että haaskoja ei käytetä, vaan nallet saavat illalliseksi lihanpalasia ja luita. Illallinen levitetään katselupaikkojen läheisyyteen hieman ennen kuin kuvaajat menevät kojuihin. Karhuille tarkoitettua ruokaa käsitellään muovihanskat kädessä, jottei ihmisen haju tartu siihen.
Halusin vain nähdä karhun ja kuvata sen
Jos mietit karhusafaria, tarkista ainakin etäisyys asutukseen ja miten houkutteluruokinta hoidetaan. Karhujen lisäksi monet haluavat kuvata susia ja muita villieläimiä. Niiden todennäköisyys eri alueilla vaihtelee, mutta vaikea tuotakin on sanoa, villieläimet liikkuvat miten liikkuvat.
Lentiirassa nähdään aika ajoin susia, mutta kolmena kojuyönämme saimme kuvattua vain karhuja. Karhu oli minulle ”se juttu”. Halusin vain nähdä karhun ja kuvata sen luonnossa. Ahman ja ketun joku ehti kyllä nähdä safarimme aikana. Lintuja näin tietenkin, mutta niitä en juuri erota. Kauden aikana alueella liikuskelee parikymmentä karhua. Tänä kesänä on nähty kaksi pentua, mutta ne ovat niin pieniä, että emo suojelee niitä uroksilta vielä jonkun aikaa. Oletettavasti emo ryhtyy kuljeskelemaan pentujen kanssa vasta elo-syyskuun vaihteessa. Neljää viime vuoden poikasta näkee toisinaan.
Karhusafareilla laaja hintahaitari
Karhusafarien hinnat vaihtelevat aika lailla. Me tartuimme netissä olleeseen tarjoukseen viime marraskuussa. Silloin Bear Centren sivuilla oli tarjolla kymmenen paikkaa erikoishintaan kolmen yön karhusafarille. Kun korona ja sittemmin Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on karsinut kävijöitä Euroopasta, niin safareilla on tilaa. Yhdenhengen kylppärillä varustettuja huoneitakin oli hyvin tarjolla Bear Centressä. Oma tila päiväsaikaan on bonusta ahtaissa kojuissa vietetyn yön vastapainoksi.
Seuraavassa postauksessa kerron miten matkasin Espoosta Lentiiran Bear Centreen.
Kaikki kuusi kojua missä itse olen käynyt, ovat olleet kaukana asutuksesta ja toiminta on muutenkin vaikuttanut varsin hyvältä eettisessä mielessä. Paljonko tuo kolmen yön retki maksoi?
Kolmesataa oli perushinta, päälle tietenkin omat huoneet ja lisäyöt. Mutta kuten taisin jo kertoa, kyse oli viime marraskuun nettitarjouksesta, jossa jaossa oli kymmenen kolmen yön pakettia. Kukaan ei silloin tiennyt mikä on koronatilanne ja miten maailma muutenkin makaa. Mutta meillä kävi tuuri.