Tavakseni on tullut käydä taidetta kokemassa aina kun käyn työperäisillä tai muilla asioilla Helsingin keskustassa. Usein käyntini on pikainen, mutta pikainen käyntikin kannattaa. Yleensä pää tyhjenee siellä vellovista asioista, ja täyttyy kaikella kauniilla tai uusia ajatuksia herättävillä.
Pikainen tarkoittaa vaikkapa tuntia, joskus vähempääkin, ennen kotiin suuntaamista. Helsingin ydinkeskustassa taidenäyttelyssä piipahtaminen on helppoa. Keskeisten julkisenliikenteenasemien – Rautatieasema ja Kamppi – lähistöllä on todellinen näyttelysuma: Kiasma, HAM, Taidehalli, Amos Rex ja Ateneum, joka on tällä hetkellä remontissa. Eivätkä kaukana ole Sinebrychoffin taidemuseo ja Helsingin kaupunginmuseokaan. Joskus pettymyksen tuottaa, kun kiskoo väärää ovenkahvaa vääränä päivänä, kuten tiistaina Amos Rexiä ja maanantaina Kiasmaa. Ne ovat noina päivinä suljettuna, mutta onneksi lähistöltä löytyy korvaava elämys.
En ole tarkka siitä, mitä on tarjolla. Katselen kaikkea. Jotkut tuttuni ovat suunnitelmallisempia, tähtäävät tiettyyn näyttelyyn, mutta itse olen kokenut monipuolisuuden hyväksi asiaksi. Harvoin olen aikaani hukannut. Sitä paitsi pidän yllätyksistä.
Nykytaiteen museo Kiasma
Kiasmassa käyn usein. Viimeksi piipahdin lauantaipäivänä Markus Copperin töitä katsomassa. Siellä koin laajan tunnekirjon: ihmetystä, inhoa, jopa ahdistusta. Eivät varsinaisesti sellaisia teoksia, joita haluaisi olohuoneen seinälle.
Amos Rexissä Hiljainen paraati
Ensimmäisen kerran elämässäni juutuin videoesitystä katsomaan koulun oppitunnin pituiseksi ajaksi. Olen joskus aiemmin kertonut, etten oikein jaksa istuskella katselemassa näyttelyvideoita vaan mieluummin katselen kuvia omaan tahtiin. Nyt kuitenkin kävi toisin: Amos Rexissä Hans Op De Beekin Lavastettu hiljaisuus -videoteos naulitsi penkkiin. Oli kerta kaikkiaan pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
HAM – Tennarissa viisi eri näyttelyä
Vaikea valinta, siksi katsoin kaikki viisi näyttelyä. Vaeltelin verhoinstallaatiossa, katselin käsitöitä, ounastelin alastomaksi riisuttuja prinsessoja. HAM:issä on usein ennenkin ollut minua kiinnostavia näyttelyitä. Nimeä HAM usein ihmetellään, kyseessä on Tennispalatsissa oleva Helsingin taidemuseo, joka esittelee modernia ja nykytaidetta. HAM tullee sanoista Helsinki Art Museum.
Avauskuvassa Viggo Wallensköldin teoksia.
Tarinoita seksityöntekijöistä ja ostajista
Hieman etäämmällä Senaatintorin tietämissä on Helsingin kaupunginmuseo. Siellä meneillään on mielenkiintoinen Horot- näyttely. Se avaa maailman vanhimman ammatin taustoja. Horot – näyttelyssä on seksityöntekijöillä ja heidän asiakkaillaan on puheenvuoro.
Japanilaisia puupiirroksia Sinebrychoffin taidemuseossa
Kyllä iski matkakuume, kun käväisin Kirsikkapuun alla -näyttelyssä, jossa oli esillä japanilaisia puupiirroksia. Maisema-aiheet olivat erityisen mieleisiä. Sinebrychoffin taidemuseossa on yläkerrassa Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimiljöö vakituisena näyttelynä.
Taidehallissa kattoja
Taidehallissa on meneillään Hannu Väisäsen 12 kattoa -näyttely. En ole vielä käynyt mutta aikaa on 8.1.2023 asti. Pitää muistaa vältellä maanantaipäivää, sillä silloin Taidehalli on suljettu.
Harmi, että nykyään tulee käytyä niin harvoin Helsingissä, niin eipä ole näissäkään oikein ehtinyt käymään. Nyt oli tarkoitus Dohasta tullessa mennä käymään keskustassa, mutta loppujen lopuksi aikaa tuhraantui niin paljon, että kuitenkaan ei sinne ehditty. Ehkäpä sitä voisi yrittää jonkun viikonloppureissun tehdä ennen vuodenvaihdetta.
Aina ei ehdi kaikkea, mutta Helsingin näyttelyt ovat kyllä käymisen arvoisia. Museokortti on huippukeksintö. Moni on ryhtynyt kaltaisekseni taidehyppelijäksi sen myötä.