Kolme yötä – kolme eri kojua. Ensimmäinen yö oli tietenkin jännittävin, mutta jännittäviä olivat muutkin. Päivällisen jälkeen Bear Centren auditoriossa kerrottiin miten kojuissa tuli olla. Hiljaa siis. Sitten napattiin eväsreput ja opas lähti viemään meitä kohti kojuja. Seuraavassa päiväkirjamerkintöjä. Niitähän ehti tehdä, sillä aikaa oli neljätoista tuntia joka yönä.
Ensimmäinen yö kojussa numero 27A (perjantai-lauantai)
Tämä Bear Centren koju 27 sijaitsee suomaisemassa, pienen lammen rannalla.
Kello lähentelee yhdeksää, eikä ensimmäistäkään karhua. Muutama varis raakui alkuillasta lammen rannalla, mutta niitähän näkee kotonakin. Odottaminen on ollut minulle aina vaikeaa. Helpotti kun tuli some, voi odotellessa tehdä jotain. Oppimis- ja kehittymisalueella olen nytkin. Oppia odottamaan, ja vieläpä kolme yötä.
Otan tuen tuolin selkänojasta ja venyttelen jalkoja. Kasaan peitot, tyynyt ja makuupussit tuolille, jotta yletyn katsomaan tirkistysikkunasta ilman että seison. Maailma on rakennettu minua pidemmälle, niin karhukojukin.
20.45 Usko loppuu, vedän kameran kuvausaukosta. Objektiivi on hieman kostea.
Varikset söivät varmaan karhun eväät. Asetun yöpuulle, sillä nukuttaa niin vietävästi.
Hieman yhdentoista jälkeen hyttynen herättää minut ja nousen kaivamaan sitruunaruoholla hajustettua arganöljyä, jota käytän hyttyskarkotteena. Mutta mikä tähystysaukosta näkyykään. Karhu, joka pötkii kojultamme kohti metsää. Ehdin hätäsisesti kuvaamaan karhun.
Vaikka karhuja liikuskeleekin, en pysy hereillä. Luotan siihen, että neljän tunnin päästä herään ja sitten niitä tulee lisää. No tämä jäi yön ainoaksi kuvaksi. Miten ihmisellä voi olla tällaiset unenlahjat juuri silloin kuin ei pitäisi.
Aamulla valmistaudun kojusta poistumiseen. Lueskelen netistä, miten kohdata susi tai karhu. Hirvittää lähteä ilman opasta takaisin. Meille kyllä kerrottiin, miten kojussa ollaan, mutta mitä jos…
Riista.fi sivuilla kerrotaan miten toimia, jos kohtaa karhun
Suurpedot.fi sivuilta löytyi ohjeita suden kanssa kohtaamiseen.
Sanovat että tieto lisää tuskaa. Minun kohdallani ei ole niin, vaan tieto rauhoittaa.
Bear Centressä kojuille saatetaan kello 17, mutta aamuisin takaisin tullaan itsenäisesti. Netistä lueskelen blogeista muiden safariyritysten käytäntöjä ja kojuissa olleiden kokemuksia. Käytännöt tuntuvat vaihtelevan suuresti. Joissain paikoissa saatetaan kumpaankin suuntaan, mennään osan matkaa jopa autoilla. Eräällä oppaalla oli mukana asekin, ei toki karhun ampumista varten, vaan varoituslaukausta.
Onneksi tämä ensimmäisen yön koju sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä päivämajoitusrakennusta.
Toinen yö kojussa numero 7A (lauantai-sunnuntai)
Tämän yön vietämme metsämaisemissa, hieman erillään muista kojuista. Vain yksi vanhempaa mallia oleva koju on lähellä.
Ehdin jo miettiä, tuleeko karhuja ennen kuin nukahdan. Tänään on pakko sinnitellä. Karhu yllättää tulemalla jo kahdeksan aikoihin, ja aivan tähystysikkunan alle. Tämä on varmaan se Hemuli, joka syö kaikista ”pöydistä”.
Kun olin lähdössä tälle karhusafarille, mietin kuvauskalustoa. Joku kokenut totesi, että et sinä mitään objektiivia tarvitse, karhut tulevat muutaman metrin päähän. Niin tässä kävikin. Aamulla karhukamuni harmitteli, sitä että hänellä oli liian pitkä putki tänä yönä.
Olisinpa tiennyt etukäteen mihin houkuttimet oli laitettu, niin olisi ehtinyt asetella kameraa. En osannut edes kysyä moista. Nämä jutut täytyy ottaa niin kuin ne vastaan tulevat.
Hemuli! Sen nimiseksi karhu nimettiin kojuissa yöpyville perustetussa WhatsApp-ryhmässä. Minusta on outoa, että villieläimille annetaan nimiä.
Minä kopissa ja karhu vapaana, sekin on outoa. Kokemuksissani se on yleensä päinvastoin. Olen nähnyt karhuja vain eläintarhoissa.
Sunnuntaiaamu: Hyvin nukutti taas. Nukahdin illalla yhdeltätoista ja heräsin puoli viideltä. Nukun näköjään parhaiten oopperassa (kokemuksen mukaan ei väliä onko kyseessä Helsinki tai Savonlinna) ja karhukojussa.
Sanovat, että tähän jää koukkuun. Tiedä häntä. Karhu tai useampi tallustelee ruokapaikalta toiselle. En yhä osaa järjestellä ajatuksiani tämän karhukuvauksen suhteen. Mutta nyt kun sain karhun kuvattua, olisi kiva kuvata susi. Tosin niitä ei ole kuulemma näkynyt viime viikkoina.
Aika huoletonta meininkiä. Mitään hätänumeroa ei näy kopeissa eikä kerrottu infossa. Kun kysyin, niin sain yrittäjän numeron. Kysyin siksi, kun ensimmäisenä yönä Karhutalosta oli nähty joku reppuselkäinen kojumme ulkopuolella iltayhdeksän aikoihin. Olimme hereillä, mutta emme havainneet mitään. Karhutalolaiset olivat harmissaan, sillä he uskoivat, että tämä liikehtijä karkotti karhut. He eivät ehtineet nähdä karhuja, sillä heitä tultiin hakemaan hotelliinsa jo ennen yhtätoista.
Hellettä pelkäsin, mutta kylmä tuli yöllä. Sitä oli vaikea uskoa pitkän hellejakson jälkeen. Oma makuupussi lämmitti selkää kuvausreiästä tiirailun aikana. Nukkuessa laitoin jalkopäähän talon makuupussin lisälämmikkeeksi.
Kolmas yö kojussa numero 26A (sunnuntai-maanantai)
Kolmannen yön koju sijaitsee kaikkein pisimällä päärakennuksesta, suomaisemissa, pikkuruisen lammen rannalla. Koju on niitä uusia, joissa on vierekkäiset ”huoneet”. Kummassakin huoneessa on neljä reikää.
Kello 17.30 saavumme kojuille. Tällä kertaa lähistölle tuli muitakin, ulkomaalaisia pääasiassa ja lisäksi neljän isokokoisen suomalaismiehen porukka, joka ahtautui siihen kojuun, jossa olimme viime yönä.
Sitten vaan odottamaan. Vaikka aluksi arveluttikin, että näinkö jaksan kopissa istuskella kolme yötä, hyvin sujuu. Itse asiassa on kiva istuskella omissa ajatuksissaan. Meillä on molemmilla oma huone ja kuvausaukot.
19.15 kömpii ensimmäinen karhu lammelle. Sitten vaan kuvaamaan. Videon lisäksi sain mukavasti karhukuvia.
Karhu kömpii metsästä kohti kojuamme.
Aamulla yllätysvierailu!
Aamulla kello 7 kun lähdemme kojuista, naapurikojun saksalaiset kuiskien osoittelevat lammen suuntaan. Siellä on karhu. Mitä tehdä? Valitsin ääneen puhumisen, kuten olisin valinnut muutoinkin metsässä liikkuessani. Matkaa Bear Centreen on lähes kilometri, enkä halua kohdata karhua. Yksinäinen karhu pötkii kyllä pakoon, mutta jos emo poikasineen on liikkeellä, voi olla vaara. Onko poikasia vai ei, sitä emme voi tietää.
Niin, se tuli havaittua, ettei siellä karhukuvauskopissa haise.
Kojuyön jälkeen päiväunille
Päivähuoneissa nukuimme muutaman tunnin aina aamiaisen jälkeen, omissa huoneissamme. Molemmat arvostamme omaa tilaa, yksityisyyttä. Karhukamu tulee samoista valokuvauspiireistä, mutta en ole matkustanut ennen hänen kanssaan. Hyvin sovimme yhteen.
Joo, näin se tosiaan on, että ei niissä kojuissa kyllä haise. Ja mukavan monipuolisiin kojuihin pääsit kuvaamaan. Ja tosiaan, onhan se vähän huvittavaa, että villieläimille annetaan nimiä, mutta niin tuntuu olevan kaikissa piilokojuissa, ainakin niissä missä olemme käyneet.
Kysyin samaa ja vastauksena oli, että tapana on antaa nimiä vähän kaikkialla.