Oviedossa vietetyn lepopäivän jälkeen jalka nousi taas kevyemmin. Reppukin istui selän muotoon mukavammin. Lähdimme Primitivo-reitille. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä alberguita näytti olevan sopivin välein.
Kauniita maisemia, korkeita nousuja, lehtomaisemissa kiemurtelevia suojaisia kujia.
Emme tänäänkään välttyneet ylämäkeen kiipeämiseltä viime kilometreillä. Kannatti, huikeat näkymät.
Hieman ennen määränpäätä kahviossa lounastavat papat yllättivät laululla.
El Escampleron alberguen löytymiseen alkoi kyllä usko hiipua. Matkan piti olla 11 kilometriä, mutta camino-kamun mittari osoitti 14 kilometriä. No tulihan se vihdoin vastaan keltaisten nuolten viitoittamana.
Avain piti hakea El Tendejon de Fernandon baarista, jonka jälkeen vielä muutama sata metriä albergueen. Tuttujakin tavattiin. Oviedosta tutut brasilialais- ja italialais –pariskunnat.
Fernando huolehtii rekisteröinnistä baarissa.
Tukka hienossa kunnossa ja hymykin kaunis, vaikka niska taakse kiertyneenä ja ylämäkeä jäljellä. Taitaa olla hyvä camino menossa. No problemas, nada!
Buon viaje!
Kiitos, hyvä camino ja ihana Camino-kamu.