Pakko kokeilla. Tulomatkalla päivittelin Facebookia. Se toimi hyvin. Nyt kokeilen miten blogin päivittäminen sujuu.
Hieno lentosää.
Haikea olo, tässäkö tämä sitten oli. Nopeasti kului kolme viikkoa. Niin kiva reissu takana, mutta toisaalta talvi tuli Asturiaan ja sen myötä kylmyys, kosteus, viimat ja yhä harvenevat majapaikat. Lumessa emme sentään päässeet kahlaamaan. Sitä kyllä näytettiin telkkarissa ja paikat olivat lähistöllä, mutta varmaan korkeammalla.
Lentokoneessa vieressäni istuu nuori mies, joka säikähti kapteenin kuulutusta. Helsingissä -13 astetta!? Mahdoimmeko kuulla oikein?
– 13 marraskuun alussa.
Toisaalta kaverit ovat postailleet lumikuvia pitkin viikkoa. Nuori mies esitteli paitaansa myöten asunsa, joita hänellä on päällään. Oli pitkähihainen aluspaita, toinen paita, fleece ja takki. Jalassa stydit kengät ja paksut sukat. On kuulemma ensi kertaa menossa Suomeen, eikä osaa edes kuvitella mitä – 13 tarkoittaa. Rauhoittelin, että kyllä hän hengissä selviää kun pitää jalat lämpöisinä.
Suomessa kylmyys on kuivempaa kuin siellä missä nyt vietimme aikaa ja talot aina lämpimiä. Kukaan ei tosissaan puhu 17 asteen sisälämpötiloista. Kosteuteen on vaikea tottua. Samoin huopiin, joilla jalat hirtetään liikkumattomiksi paketeiksi yön ajaksi. Huovat saavat nenäni tukkoon, vaikka en ole edes allerginen.
Yövyimme viimeisen yöt lentokentän lähellä olevassa hotellissa, Los Coronalesissa. Siellä oli oikeat täkit. Myös lentokenttäkuljetukset toimivat hyvin.
Samikset caminolla
En tuntenut Camino-kamuani ennen lähtöä vaan löysimme toisemme netistä. Hän osoittautui herttaiseksi ihmiseksi.
Mieltymyksemme ja kävelytahtimme olivat samanlaisia. Erityisen mukavaa oli, että hän käytteli somen tarjoamia palveluja varsin sujuvasti. Kartat ja kilometrit olivat pitkälti hänen ansiotaan. Tämä on ensimmäinen caminoni, jolloin olen kirjannut blogipostaukseen kuljetut kilometrit. Ne ovat kotoisin hänen aparaatistaan.
Emme voineet olla nauramatta, kun ensimmäisessä majapaikassa purimme rinkoistamme samanlaiset – vieläpä saman väriset – suihkutossut. Hammastahnatuubitkin olivat samankokoiset ja –merkkiset.
Helsinki-Vantaa lähestyy
Talorivit näyttävät valkoisilta lego-palikoilta.
Kohta pääsen saunaan.
Tämä tulee sittenkin jälkikäteen. En ehtinyt päivittää, kun laskeuduimme yllättäen. Piti olla vielä tunti aikaa, mutta niin lentoemäntä kuin minäkin sekosimme ajasta.
Joka tapauksessa wifi on minulle sopiva lisäpalvelu, aika kuluu rattoisasti kun voi surffailla netissä.
Onkohan Finnairilla tämä mahdollista. Norjalaisella on.
