Samppanjaa voi juoda puutarhatossut jalassa – vai voiko?

Katinkullan pitseriasssa tarjoilija, joka selvästi oli koulutettu lisämyyntiin, kysäisi: ”Aloitammeko samppanjalla”.

Olemme pitkästä automatkasta ja nälästä uupuneina juuri istahtaneet alas ja saaneet ruokalistat käsiimme.

Yllätti pahasti. Pää tuotti heti luetteloa: häh! tämä on pitseria, tulemme suoraan saunasta, couperosa paistaa puuteroimattomasta naamasta, ei juhla-asua, crocksitkin jalassa.

Miksi ei?

Viisisataa vuotta sitten Lutherin kerrotaan naulanneen kuuluisat teesinsä saksalaiskirkon ovenpieleen. Sitä juhlitaan eri tavoin vuonna 2017 Wittenbergisssa. Vaikken ole erityisen uskonnollismielinen, niin jotain on jäänyt kytemään kaikesta koulun ja ympäristön opeista. Ensin työ ja sitten huvi. Yhtäkkinen hurvittelu, että oikein samppanjaa kesken arjen, huh! Pitää kärsiä ensin, jotta ansaitsee hyvän.

No niin siinä kävi, että samppanjan sijaan punkkua ja pitsaa pöytään.

Sittemmin tapasin Ann Fogelbergin  ruotsalaistoimittajan, joka kirjoitti artikkelia siitä, että samppajaa voi juoda joka päivä. Korosti kuitenkin, että raha- ja terveyssyistä pullon tulee kestää viikon ajan. Hänellä kuulemma siivouspäivän kruunaa sopivassa välissä lasillinen tätä jaloa juomaa. Voi että kun nuo ruotsalaiset osaa aina ottaa kaiken rennommin.

Tätäkin mietin: oletko koskaan kuullut jonkun valittaneen kuolinvuoteellaan katuvansa liiallista samppanjanjuontia. Tekemättä jättämisiään kyllä kadutaan kuulemma.