Näkemistä, kokemista ja lukemista
Totta kai, kun pressimatkasta oli kyse, myöhässä saavuimme. Hyönteistilalla aikaa vierähti, sillä kolmenkymmenen toimittajan porukkaa ei ole helppo pitää aisoissa. Kysymyksiä riittää, jokaisella kun on oma aihepiirinsäja. Aikaa ruokailuun siis jäi vähänlaisesti. ”Ehdimme kyllä, vaikka Hämeessä ollaankin”, vakuutti ravintoloitsija Tiina Koski. Totta puhui. Kolmessa vartissa kuvasimme, kuuntelimme Ravintola Vispilän historian, nykyisyyden ja lähiruokakonseptin toteuttamisen, maistoimme…
Ruokatiedon viimeviikkoisen lehdistömatkan anteihin kuului käynti hyönteistilalla. Enpä ole aiemmin käynyt. Uuttera yrittäjäpariskunta Kirsi ja Jouko Siikonen on luopunut sikojen kasvattamisesta ja muuttanut sikalan sirkkalaksi. Työtä riittää jo senkin takia, että hyöteistalous on Suomessa uutta. Sirkat luokiteltiin elintarvikkeiksi vasta vajaa vuosi sitten. Siikosen hyönteistilalla sirkkoja asustaa munakennokodeissa kolmessa niitä varten rakennetussa huoneessa. Lämpötila kuin tämän…
Pieniä ja suuria festareita, siitä on Suomen kesä tehty. Eilen käväisin Auroran kesäjuhlilla. Kyse on tietenkin Aurora Karamzinista, 210 vuotta sitten syntyneestä diakoniatyön uranuurajasta ja seurapiirikaunottaresta, joka vietti kesäisiä kartanopäiviä juhlineen Espoossa, Träskändan kartanossa. Ekojooga minut sai liikkeelle. En kuulu varsinaisiin joogan harrastajiin, mutta utelias mieleni vaatii tutustumista tähän monimuotoiseen lajiin. Ekojoogan saloihin meidät johdatti…
Jooga tuntuu nyt olevan in. On astangajooga, hatjoogaa, metsäjoogaa, easyjoogaa, heavy metal -joogaa ja sun muuta. Ne, jotka suuntaavat viikonloppuna Espooseen, voivat osallistua ekojoogakävelykierrokselle Träskändan kartanon puistossa sunnuntaina 12.8. Träskändan kartanon ystävät järjestäää Aurora Karamzinin syntymäpäivän kunniaksi ilmaisen tapahtuman klo 12-17. Samalla pääsee tutustumaan kartanon sisätiloihin opastetulla kierroksella. Juhannuksena autossa matkalla Puumalaan kehittelin skumppajoogan. Välineiksi…
Mukavia uutisia niille, jotka pitävät paritanssista, mutta kavaljeeri puuttuu. Tanssi-intoisten epäsuhta tulee usein esiin tanssilavoilla. Tanssivia miehiä on vaan yksinkertaisesti vähemmän. Diskosukupolveen kuuluvana tuo ei erityisemmin ole haitannut, sillä itsekseen kin voi tanssia. Ja mikäs siinä, jos kavaljeeria tarvitaan, käy paremmaan puutteessa vaikka ovistoppari. Sellaisen kanssa on tullut Mustankissan tangoa vedettyä. Mainittakoon, että tuo ovistoppari…
Kuka muistaa vielä Littoistenjärveä? Sitä, joka reilu vuosi sitten suurin otsikoin muutettiin kirkasvetiseksi, taidettiin jopa turkoosista väristä puhua. Mummonmielisten haaveisiin ilmestyi tuolloin toivo siitä, että voisimme jättää jälkipolville ”tuhansien levälätäkköjen maan” sijaan sen ”tuhansien puhtaiden järvien maan”, jona meitä maailmalla markkinoidaan. Olkoonkin, että siihen tarvittaisiin kemikaaleja. Turun seudulla kun liikuimme ja uimapaikkaa haimme, olihan tuo…
Vinkki seisovan pöydän ystäville: Turun seudulla Raisiossa, 1800-luvulla rakennetussa Krookilan kotiseutukeskuksessa odottaa lounasaikaan JuhlaMummolan pitopöytä.
Sunnuntailounaalle tähdättiin, kuppikauppaan kompastuttiin matkalla. Kuinkahan monta kertaa olen miettinyt, että kodin kuppikokoelmaa pitäisi karsia. Myydä eripariset ja kartuttaa yhtä, mieleistä mallia kirjavasta kokoelmasta. Viimeksi projektini kaatui siihen, kun joku tiesi kertoa, että on muodikasta tarjoilla eriparisista kupeista vieraille kahvia. Liekö sama tyyppi, joka keksi eriparisukkamuodin, kun aamun rähmähelmet silmillään oli pukenut vahingossa eri väriset…
Viime lauantaina monet pyllistelivät autojen konepeltien kätköjä tutkimassa Tammelassa. Puhuivat sylintereistä, kierroksista, vääntömomenteista ja sen sellaisesta, mutta mummon mieleen olivat enemmänkin värit ja muodot. Vanhoissa autoissa on kyllä ”sitä jotain”. Niin on myös uusissa Alfa Romeoissa. Italialaiset osaavat kauneuden. Se lienee heillä vahvemmin geeneissä kuin meillä käytännöllisyyteen taipuvaisilla suomalaisilla. En ole varsinaisesti autoista innostunut, autofriikistäkin…
En voinut olla nauramatta ääneen, kun luin Joanna Nylundin kirjoittamaa Sisu – Suomalaisen sisun salaisuudet -kirjaa. Näin kesäaikaan kolahti erityisesti mökkielämän kuvaus englantilaisnäkökulmasta. Joel Willans: ”Korkea työmoraali ja ajatus hihojen käärimisestä ovat osa heidän sisuaan. Kesämökki on täydellinen esimerkki. Voisi kuvitella, että sinne mennään rentoutumaan, mutta ennenkuin huomaatkaan, se on muuttunut työleiriksi. Siellä vain paiskitaan…
”Jaha, ja minkälaiseen maastoon haet kenkiä”, kysyy retkeilyosaston myyjä. Olen hankkimassa vapaa-ajan kenkiä, enkä voi sulkea ajatuksistani camino-vaellusta. Viisi reissua, parituhatta kilomertiä Santiagon teitä on jo takana. Tuskin se hulluus ihan heti hellittää. ”Kävelen asvaltilla, metsäpoluilla, soratiellä, mukulakivillä, maantiellä, roomalaisten sotilaiden jalanjälillä…” Myyjän silmät suurenevat. ”…nurmikoilla, pellonpientareilla, pellolla, mudassa, savessa, leijussa…” Myyjän silmät harhailevat villisti….
Jos joku ihmettelee Viking Gracella seilatessaan laivan keskiosassa taivaisiin kohoavaa tötteröä, niin se roottoripurje. Kyllä roottori, ei moottori. Se on maailman ensimmäinen matkustaja-alukseen asennettu roottoripurje. Korkeutta sillä on 24 metriä. Roottoripurje asennettiin huhtikuun alkupuolella. Sen tarkoituksena on säästää polttoainetta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kun asiasta uutisoitiin, maailman mediat innostuivat uutuudesta. Verkkosivuilla olevaa tiedotetta on klikattu yli…
Tulipa mielenkiintoista juttua Pekalta, jonka matkassa olin viimeksi Itä-Virumaalla. Kävimme silloin muun muassa kaivoksessa, kartanossa, kylpylässä, entisellä tekstiilitehtaalla ja kuten arvata saattaa olutpanimossa. Myös Narva-Joesuun kuuluisalla hiekkarannalla tarvoimme, mutta uiminen täytyi jättää, koska oli vasta alkukevät ja ilma oli kylmä, vedestä puhumattakaan. Saunassakin kävimme ja se olikin sitten kuuma. Mikäli kesälomareissusi suuntaa Viroon, käy katsomassa…
Suomalainen viettää juhannusta perinteisesti, ja mieluiten veden äärellä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut yhä useammin kuulemaan ”vietän kaupunkijuhannuksen”. Se on tietysti mieluisaa Helsinkiin saapuville matkailijoille, sillä onhan mukavampaa nähdä ympärillään muitakin kuin muita turisteja. Parahiksi juhannuksen alla sain tutustuttavaksi Elli Keisteri-Sipilän kirjoittaman Metrolla metsään -kirjan. 168 sivua kuvauksia paikoista, joihin pääsee metrolla….
Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan. Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet. Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat…
Ei tiedossa ohjelmaa juhannukseksi? Jokunen vuosi sitten päädyimme viettämään juhannusta Espoon Korpilammelle. Lampi, kokko, juhannusauna, pitopöytä ja tanssit. Mitä muuta sitä tarvitsee? No, me liikunnallisina ihmisinä heitimme rinkat selkään ja kävelimme Viherlaaksosta Korpilammelle ja seuraavana aamuna takaisin. Toki bussillakin olisi päässyt. Ei ollenkaan hassumpi juhannus. Nyt sitä on mukava muistella. Postasin jussistamme, löytyy tästä. Katselin…
Menneen viikon kohokohtiin kuului tutustumismatka Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle ja sen lähistöllä sijaitsevaan pikkusaareen, Furuskäriin. Järjestäjinä Ympäristötoimittajat, Viking Line ja luonnollisesti aseman henkilökunta. Ällistyttävän montaa kansallisuuttaa henkilökunta edustikin. Meille Itämeren tutkimusta esitteli henkilöitä Maltalta, Espanjasta, Puolasta, Ruotsista, vain muutamia mainitakseni. Olkoonkin, että osa heistä oli vierailevia tutkijoita. Vuonna 1902 asti toiminutta asemaa pyöritetään suureksi osaksi yksityisellä rahoituksella…
Viime perjantaina avattiin Mäntässä Serlachius-museo Göstassa ja sitä ympäröivässä puistossa belgialaisen käsitetaiteilijan Koen Vanmechelenin näyttely. Aika mielenkiintoinen heppu. Samoilla linjoilla liikutaan kuin muinoin. Gösta ja Ruth Serlachiuksen aikaan alue oli mallitila, jossa opetettiin talonpoikia viljelemään maata ja risteyttämään eläimiä. Nyt museolla tepastelevat Koen Vanmechelenin risteyttämät kanat ja kukot. Näyttely avoinna koko kesän. Serlachius-museo Gösta 19.5.–16.9.2018 …
Aiemmissa postauksissa tuskailin dilemmaa, joka syntyy kun camino-kamppeet pitäisi yhdistää kaupunkioleiluun. Aina näyttää kummajaiselta puutarhatossuineen ja vaelluskenkineen kaupungeissa korkkareissa sipsuttavien joukossa. Santiagossa helpottaa niillä, joilla se kaupunki on päätepisteenä. Voi heittää reissussa rähjääntyneet varusteet ja hankkia tilalle uusia. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei aio jatkaa vaeltamista. Vinkki sinulle, jos haluat kutrit kuntoon. Samalla kadulla,…
Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä….