Maanantaiaamusta tein pienen lenkin uinuvassa Malmössä. Lähdin Teaterhotelista kävelemään Fersens väg -katua pitkin. Hieman ennen siltaa edessäni oli Malmön kaupunginkirjasto. Kannattaa pistäytyä sisälläkin.
Ferners bro – sillan jälkeen katu jatkuu Slottsgatan nimisenä. Seuraavan kanaalin takana kohoaa kongressitaloja ja Clarion-hotelli, jonka yläkerroksen ravintolasta lienee huikeat näkymät. En tosin päässyt tuota todistamaan, kun olin aamusta liikkeellä. Ravintola avaa ovensa ja maisemansa lounasaikaan.
Kadun (joka tässä vaiheessa on jälleen vaihtanut nimeä Slottsgatanista Gibraltargatan nimiseksi – en oikein pysynyt mukana näissä kadunnimissä toisella puolella on kauppahalli. Kurkistus sisään.
Kauppahallista jatkoin Citadellsvägen -katua pitkin aina Mariedalsvägenille asti. En tarkkaan muista missä vaiheessa, mutta jossain kuitenkin kaduin, etten ottanut vaarin (kumma sanonta!) respan bussiehdotusta.
Varvsbro – sillan jälkeen olin valmis kääntymään takaisin. Samanlaista rakennustyömaamiljöötä näkee Helsingissäkin. Länsisatama kummassakin kaupungissa, ja on samantyyppisen muutoksen kohteena.
No jästipää kun olen (jäst on hiiva ruotsissa, mistähän tuokin sanonta tulee), jatkoin matkaa kohti Dianaparken -puistoa, josta on kuulemma hieno näkymä Juutinrauman sillalle. Paikallisella kielellä Öresund bro. Kuvaamista varten minulle suositeltiin Utkiksvägeniä. Saatoin olla siellä, mutta saatoin olla olemattakin, sillä olin auttamattomasti hukassa mitä katujen nimiin näissä keskeneräisissä maisemissa tulee. Kuukelikin osoitteli milloin mihinkin. No, olin tyytyväinen maisemiin. Aurinko paistoi ja siltä häämötti jossain.
Länsisatamassa pyörin espanjalaisen arkkitehdin Santiago Calatravan suunnitteleman Turning Torson ympärillä. Sen avulla on hyvä suunnistaa, sillä se näkyy. Joidenkin mukaan kuulemma hyvällä säällä Kööpenhaminaan asti. Hauskan näköinen rakennus juurelta katsottuna. Aivan kuin olisi kierteellä. Niin varmaan onkin.
Turning Torsossa on alakerroksissa liiketiloja ja yläkerroksissa asuntoja.
Länsisatamasta jatkoin Ribersborgin kaupunginosaan, tarkemmin Ribersborgs Kallbadhus – meriuimalaan, josta jo postasinkin.
