Matka jatkuu M/S Gabriellalla Tukholmasta Ahvenanmaalle. Laiva saapuu Maarianhaminaan puolenyön tietämillä ja aikaa poistumiseen on vain vähän ennen kuin laiva jatkaa kohti Helsinkiä. Aikamoinen härdelli hyttikäytävillä, kun yritimme löytää laivasta ulos. Missään ei tietenkään näy henkilökuntaa ohjaamassa. Kerrassaan ihme, että koko porukka on kasassa, kun yön pimeydessä siirrymme laivasta takseihin ja takseista Hotel Pommerniin.
Pieni vilkaisu Maarianhaminaan aamusella.
Merimetsopitsaa – Pub Niska
Pub Niskan erikoinen nimi avautuu juopotteluhistorian tuntijalle. Algot Niska oli kuuluisa viinan salakuljettaja ja pubi on saanut siitä nimensä.
Kapakki kuuluu tunnetulle ahvenanmaalaiselle kokille Michael Björklundille, jonka Smakbyn ravintolaan tutustumme myöhemmin. Sitä ennen bussissa nauramme joukolla netissä kiertävälle videolle, jossa Micke kertoo suomen kielellä miten puuroa valmistetaan.
Skeptikko minussa ihailee markkinointitapaa. Klikkauksia ja jakoja on epäilemättä valtavasti. Kokin tavanneet vakuuttavat:
”Micke puhuu oikeasti noin huonosti. Laittaa sanat vain peräjälkeen.”
Ai nii, Pub Niskassa kuulemma tarjoillaan merimetsopitsaa (skarvplåtbröd) 21-23.9.2018.
Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti. Mites tämä nyt näin meni?
Historiallisia postiteitä ja punaisia mattoja
Matkaoppaiden eittämättä suosikkitarinoita ovat punaiset tiet.
”Ahvenanmaalaiset levittävät turisteille punaisen maton”.
Niin, siltä se aina silloin tällöin näyttääkin, kun ajelemme kohti Bomarsundin linnoituksen raunioita. Vaikka kyllä osin ovat mustiakin, mikä varmaan johtuu uudemmasta asvaltista. Punainen väri – tai ennemminkin roosa – saa tiedonhaluiset toimittajat kaivelemaan kuukelit esiin. Kiivaanoloinen väittely bussissa jatkuu kunnes herra Kuukeli ratkaisee asian. Onko rapakivi sama kuin punainen graniitti? On.
On helppo kuvitella pyöräilevänsä näillä main. Tasaista maastoa ja maantien laitaa myötäilee erillinen pyörätie. Jonkun kilometrin ajamme Ruotsin vallan aikaista postitietä. Sitä pitkin kiikutettiin kirjeet Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä eteenpäin aina Pietariin asti.
Bomarsundin rauniot
Pyöräilyä, kalastusta. Tuo kaikki on tuttua kun Ahvenanmaasta on kyse. Tämän kertaisen reissun teemana on saariston puolustuskohteet. Johdonmukainen jatko vie meidät Bomarsundin linnoitukseen – tai mitä siitä nyt on jäljellä. Ei paljon, mutta tarinoita sitäkin enemmän ja suunnitelmia alueen kehittämiseksi matkailijoiden iloksi. Vessa ainakin nyt olisi tarpeen, sillä näen jo yhden sun toisen vilkuilevan Bomarsundin esittelyn aikana puskapissapaikkaa, jota ei ole. Aakeeta laakeetaa riittää ja aamukaffit pyrkivät ulos.
Bomarsundin linnoituksen rakennusprojekti aloitettiin kun Suomi oli Venäjän vallan alla. Siitä kaavailitiin Venäjän läntisintä puolustuspaikkaa. Keskeneräinen linnoitus tuhoutui Krimin sodassa 1854.
