Lounaspaikkamme wc-jonossa (vessoja on aina liian vähän bussiryhmille) on oiva tilaisuus tutkiskella Michael Björklundin, tutummin Micken diplomeja. Niitä riittää seinän täydeltä: vuoden kokki Ruotsissa, Suomessa, Bocuse d´Or ja vaikka mitä.

Smakbyns Krog, Bod och Bränneri on yksi Micken luomuksista. Se sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa. Smakby – makukylä, ei hassumpi nimi hänen kunnianhimoiselle hankkeelleen. Micke ei nimittäin aio tyytyä jo olemassa olevaan ravintola-puoti-tislaamo –toimintaan vaan toiveissa on kokonainen makuhermoja kutkuttava kylä.

Eipä Micke diplomejaan turhaan ole saanut. Ruoka on erinomaista (kanongod, sanoisi ruotsalainen) vaikka Mickeä ei näkynytkään mailla halmeilla. Hän on kuulemma Loviisassa jossain ruokatapahtumassa. Paikalla vetovastuussa on keittiömestari Ted Eloranta (avauskuvassa).

Smakbyn makoisaa ruokaa

Alkuruoaksi maa-artisokkakeittoa, pääruoaksi lihapullia ja muusia ja jälkiruoaksi Ahvenanmaan pannukakkua.

Ruoka maistui, tunnelma oli mukava ja tarjoilijat hymyileväisiä. Pöydässämme kuitenkin virisi keskustelu, kun tarjoilijat juoksuttivat lautaset pöytiin kaikki intoleranssit vuorollaan suureen ääneen huhuillen. Tämä ilmiö on tavattoman yleinen. Eikö löydy hienotunteista tapaa saattaa erikoisruokavaliolautaset oikeille ruokailijoille, niin ettei ihmisten yksityisasioita huudella koko ravintolasalille? Toisaalta kaikki eivät koe intoleranssejaan yksityisasioiksi, sillä löytyyhän joukostamme niitäkin, jotka pöydässä kuin pöydässä luennoivat moninaisista tuhnutaudeistaan kanssaruokailijoiden riemuksi.