Näkemistä, kokemista ja lukemista
Tällä kertaa hospitalero Antonio lupaili ilmat. Piti sanansa, ei satanut koko päivänä. Vaellusmatka vain 12 kilsaa. Loppupäivä turistina. Kaupunkiloma ja camino ei ole helppo yhdistää. Väärät välineet. Hortoiltiin omituisen näköisinä katselemassa mitä Coimbra tarjoaa turisteille. Yövyimme 500 vuotta vanhassa luostarissa, joka kaiketi hankkii lisätuloja majoittamalla peregrinoja. Hienoja maisemia koko päivän. Yksi kaamea tienosuus ennen Coimbraa….
Kymmenen kilsaa ja taivas aukesi. Pakko muuttaa suunnitelmaa, sillä eteneminen märkää ja mudassa rämpimistä.
Ihana päivä. Alvaiazeresta Alvorgeen matkaa kertyi noin 25 kilometriä. Aurinko paistoi, mikä tietysti oli mukava yllätys, sillä kuukelit ennustivat koko viikolle sadetta. Majatalon pitäjä, Carlos lähetti meidät matkaan kertomalla, että iltaviideltä alkaa satamaan ja niinhän siinä kävi. Sade alkoi kun saavuimme Alvorgen majataloon. Taisi kello kyllä olla enemmän kuin viisi, mutta riittävän luotettava tieto. Sen…
Alvaiazeressa alkavat näkyä ensimmäiset vaellusvammaiset. Tšekkinainen oli kellahtanut kumoon tasapainoillessaan veden valtaamalla polulla. Hiusmurtuma käsivarressa vaati kevytkipsin. Hospitalero Carlos Pinheira kyyditsi sairaalaan jalkaansa klinkkaavan amerikkalaismiehen. Viikko lepoa. Ei kuulosta hyvältä. Kuka haluaa makailla viikon. Tämä varsin hyväkuntoiselta näyttävä mies osoitteli sormella päätään ”stupid from me” harmitellen liian pitkiä päivämatkojaan. Monet eivät tyydy edes 30 kilometriin vaan…
Carlos, majatalon omistaja teki meidät molemmat onnelliseksi. Sadepäivän iltana seitsemän maissa Albergue eteinen oli täyttynyt vettävaluvista vaeltajista. Majatalo sijaitsee yli kolmenkymmenen kilometrin päässä edellisestä, vailla muita vaihtoehtoja. Majatalo laajeni hetkessä sopivaksi kaikille. En tiedä mihin muut menivät, mutta me saimme huoneen hänen kotitalonsa ylimääräisistä huoneista. Carlos laajentaa majataloaan tulevia tarpeita varten. Vaeltajamäärät ovat kasvaneet viime…
Tänään pakko tehdä epämiellyttävä päätös. Järki käteen ja taksi peffan alle. Entinen työtoverini kommentoi aiempaa postausta muistellen teiden olevan kapeita. Kyllä! Yhä ovat. Katselimme karttoja ja kaksi seuraavaa camino-osutta seurasi tienlaitaa aika suurelta osin. Sateesta liukkaat tiet, kaahaava ajotyyli – ei kaikilla, jotkut ajavat maltillisesti – kaksi peregrinoa tien laidassa ja huono näkyvyys. Olisi sulaa…
Eilinen päivä meni tallustellen peltojen laitoja. Sinänsä ihania maisemia. Viiniviljelmiä ja muuta märkien peltojen vaoista orastavaa, jonka laadusta ei saanut vielä selvyyttä. Rankat sateet ovat tehneet tehtävänsä. Tältä näyttivät kengät kun saavuimme perille Helenan hoiteisiin. Tämän kotimajoitusta tarjoavan rouvan paikka sijaitsee hieman (aika paljon) camino-reitiltä. Arvelisimme noin neljä kilometriä. Tai sitten eksyimme. Perillä olimme vasta…
Siippa joutuu lähtemään takaisin, loma loppuu. Camino-camuni Norten reissulta tulee jatkamaan kanssani. Vaihtopaikaksi valitsimme Santaremin, josta on hyvät yhteydet Lissabonin kentälle. Jäähyväisateriaa söimme mukavassa pikku ravintolassa. Hassua! Paikallisporukka veteli mereneläviä ja katseli jalkapalloa, pariskunnatkin vierekkäin kasvot telkkariin päin. Nämä meille arvokkaat herkut saavat omissa ruokapöydissämme yleensä jakamattoman huomion. Seuraava iltana camino-kamuni saapui Lissabonin kentältä bussilla…
No niin nyt on rinkka korjattu, lehtijuttu kirjoitettu, apteekkiasiat hoidettu ja ostettu uudet alusvaatteet palaneiden tilalle. Ystävällinen hostelliemäntä pelasti pyykkimme sateesta takkansa reunalle. Hän ei ilmeisesti ollut tietoinen että lycra ei kestä kuumuutta. Lopputuloksena oli ilmastoidut alusvaatteet ja tekniset sukat. Mutta eipä pystynyt – onneksi – minulle niin rakkaiksi tulleisiin armeijan villasukkiin. Ne säilyivät ehjinä….
Mitään tällaista en ole kokenut ikinä. Etsiessämme majataloa, saavuimme valtavalle aukiolle. Papin saarna aaltoili ilmassa. Muutama ihminen konttasi valkoista vanaa pitkin kohti Fatiman pyhättöä. Konttaaminen ei liene oikea sana, eivät olleet nelinkontin, vaan etenivät polvillaan. Joillain näkyi pehmusteet polvien suojana. Aukion laidalla katoksen alla myytiin vahakynttilöitä. Niitä oli vaikka minkä mallisia. Jalkoja, rintoja, käsiä, erilaisia…
Tiedän vaeltaneeni Lissabonista reittiä Sacavem-Alpriate-Povoa de Santa Irina-Verdelha del Baixo- Villa Franca de Xira-Asambuja-Valada-Porto de Mugo- Santarem. Sen kertoo kartamme ja kuvat, mutta alkumatka puuroutui päivän ajatuksissa pelkäksi rinkan inventaarioksi. Minulla kerta kaikkiaan on liikaa tavaraa. Vaikka kilot tuntuivat kotieteisessä kohtuullisilta, niitä on tullut lisää. Kosteus on yksi asia, jota en ikänä muista. Kaikki kostuu ja…
4. päivä ja kohti Santaremia Aamulla kun lähdimme Paulan luota, appelsiinit roikkuvat raskaina puiden oksilla. Matkalla söimme Paulan meille väkisin mukaan lykkäämät appelsiinit. Puoli kiloa kumpikin, siksi estelin. Mutta taakka oli kantamisen arvoinen. Pidimme tauon peltojen laidalla. Mehu valui suupielistä, aah niin ihanalta maistui. Sitruunapuitakin näkyy siellä täällä. Haikarat tekevät pesää korkeissa paikoissa, torneissa, piipuissa….
3. päivänä päädyimme Muge laitamaille. Lista kotiin lähtevistä tavaroista pitenee sitä mukaa kun reissu etenee. Coretex-puku, huulipuna, kamera, mitä muuta mikä keventäisi reppua. Yövyimme Paula nimisen naisen luona Quita la Burrassa, ovi 177. Se sijaitsee kylän laidalla, viimeisenä farmina ennen pitkää 17 kilsan taivalta, josta ei löydy mitään palveluja. Paula osoittautui sydämelliseksi emännäksi. Hoiti vieraitaan…
2. päivä Paloasemalla yöpymisen jälkeen oli tarkoitus kävellä 15 km maksimi. Miten lie taas kävikään. Niitä oli aina vaan lisää. Carregadu rautatieasemalta hypättiin junaan. Ajoimme kaksi pysäkkiä, 12 minuuttia Azambujaan. Eikä yhtään harmittanut jättää kävely väliin. Camino kulki radan vartta teollisuusalueen laitaa. Virtuaalicamino tehtiin aseman baarissa kännykällä. 12 hengen albergue Azambujassa, Santa Casa de Misericordia Rua do…
Kun tyttäreni oli pieni matkustimme kahdestaan Espanjassa. Kaupunkikierroksella opas ei halunnut puhua varkaista, vaan käytti kiertoilmaisua aina kun poistuimme bussista nähtävyyksien äärelle. ”Muistakaa pitää käsilaukuista kiinni! Siellä saattaa olla niitä, jotka eivät tiedä mikä on minun omaa ja mikä hänen omaa”. Kotiin tultuamme kiertoilmaisutsta tietämätön isä säikähti toden teolla, kun lapsi keskellä yötä seisoi eteisessä…
Yleinen kysymys: miten Santiagon teillä yövytään. Tilataanko etukäteen vai miten. Olen parhaillaan vaeltamassa Lissabonista Santiago de Compostelaa. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, niin sanoo suomalainen sananlasku. Santiagon teille mottoni on: kun löydät polun päähän, kaikki järjestyy. En sanoisi, että helppoa on ollut tähän asti. Vasta muutama yö takana. Ja mitä mahtuukaan tuohon 600-700 kilometriin,…
Tolun tuoksu tulvahti, kun kaivoin esiin vintiltä minulle neljän caminon aikana niin rakkaaksi tulleen rinkan. Säilytän sitä mustassa jätesäkissä perusteellisesti pestynä edellisen reissun jäljiltä. Samassa säkissä ovat myös makuupussi, vedenkestävät vaatepussit ja remmit sun mut härpäkkeet. Rinkan perin tyttäreltäni. Se oli hänen partiovarusteensa noin kahdeksan vuotiaana. Caminolle lähtiessä se on juuri sopivan kokoinen lentoyhtiöiden käsimatkatavara…
Pakko psyykata itseään tämän snack-tarjottimen edessä. Toisaalta onhan sitä tullut syötyä mitä kummallisempia ruokia maailmalla matkatessa. Kaikensaksiset äyriäiset käyvät herkuista. Libanonissa meze-pöydässä vasikan selkäydin sulahti vatsaan, kun luulin sitä majoneesiksi. Samassa meze-pöydässä tuli syötyä epähuomiossa vasikanaivoja. Varmaan koiraakin joskus Kiinassa. Mitä kaikkea muuta. Marsuista minua varoitettiin ennen Ecuadorin matkaa. Pidättäydyin. Mutta kyllä oli kauheaa nähdä…
Irakisssa syntyneen Adel Abidinin maailman kipupisteitä esitteleviä veistoksia ja videoteoksia on levittäytynyt ympäri Ateneumia. Ensi kosketuksen Abidinin teoksiin saa heti sisääntuloaulassa, sillä ensimmäinen videoteos on levittäytynyt portaisiin. Kosketus on konkreettinen, sillä näyttelyyn saapuva astelee teoksessa näyttelykerroksiin. Hieman ounastellen astelin. Irakissa en ole käynyt, mutta monessa muussa muslimivaltiossa kylläkin. Kokemukseni mukaan jalkapohjat ovat muslimeille jotain kamalaa….
Miten tuntuu kuin kävelisin jäätyneellä perunapellolla, olen sitten Espoossa tai Helsingin sydämessä. Varmaan tuo jalkavamma saa varovaiseksi. Minusta on tullut tosimummo. Teloa nyt jalkansa järven jäällä. Saunakaveri lohkaisi jokin aika sitten, että jos elämä ei sinulle muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään. Ja tässä sitä nyt köpötellään varovasti Kiasman ja Tennarin taidemuseon välillä. Nykytaidetta Itämeren…