Vuokkiniemen kyläjuhliin, prasniekkoihin saapuu bussilasteittain suomalaisia. Monet heistä ovat Vuokkiniemi Seura ry:n kokoamia ja sukujuuriensa kautta alueesta kiinnostuneita. Iljan päivän juhlallisuudet jakautuivat useaan kohteeseen: kylätalolla olivat avoimet ovet, kyykkäkilpailu järjestettiin läheisen koulun pihalla ja varsinainen ohjelma juhlalavalla. Suuri tuatonmuallini sota Rajan läheisyys on tuonut paljon vaikutteita Suomen puolelta. Vienassa puhuttu karjalan kielikin avautuu ymmärrettävänä suomalaisille….
Avainsana: Venäjä
Kulttuuriohjelmaa – Vuokkiniemi
Lauantaina pantiin jalalla koreasti ja katsottiin Kullervo-näytelmä. Sunnuntaina oli kuitenkin se suuri juhla, Iljan päivän prasniekka. Tuona päivänä Ilja varmaan heittää kylmän kiven kuten Jaakko meillä, sillä paikalliset sanovat, että Iljan päivän jälkeen vesi on liian kylmää uimista ajatellen. Kullervo-näytelmä Ennen tansseja kylätalon salissa esitettiin Kullervoa paikallisin…
Lietosaareen – Vuokkiniemi
Lauantaina ilma muuttui sen verran, että pääsimme veneretkelle läheiseen Lietosaareen. Samovaari matkasi mukana kuten täällä on tapana. Sillä kun saa veden lämpimäksi missä tahansa. Ja teetä pitää aina olla tarjolla. Veneissä tulee olla rekisterinumero. Vuokkiniemi 30.7.2016
Rentunruusuilla reunustetut tiet – Vuokkiniemi
Vuokkiniemessä asuu viitisensataa ihmistä ympäri vuoden. Rentunruusut – maitohorsmat reunustavat kyläteitä. Koirat jolkottelevat kylän raitilla valtoimenaan, äksyimmät toivottavasti ovat liekassa kotipihoillaan. Ihmisiä – ja jopa taloja – siirrettiin Vuokkiniemelle ”perspektiivittömien kylien” politiikan aikana.
Ruokaa läheltä ja kaukaa
Metsästä marjat. Pellosta perunat, kurkut ja muut. Liha mistä lie. Pari possuakin röhkii takapihalla. Varmaan tästä kaikesta syntyy työtä, joka valtaa päivät. Rantojen ruoppaaminen on toissijaista, niin mielellään kuin turisti pulahtaisikin pihapiirin rantaan. Aamiaispöydästä pongaan Pirkka-juustoa ja monenmoista suomalaista. Majatalon pyörittäjä, Julia, Marian tytär kuulemma käy Suomen puolella kaupassa. Mutta saamme lähiruokaakin. Ne hillot! Makua, marjoja, mehukkuutta….
Suunnitelmat muuttuvat tiuhaan
Tänään piti lähteä saareen veneillä, pelastusliivitkin olisi. Mutta aamusta emäntämme kertoi, että ukkosta on ilmassa, menettekin koskelle. Hienoa! Kävelemään. Eilen aamusta potkaisin varpaan kiveen, kun kiirehdin nurmikon poikki aamiaisella. Kipusalva on vaikuttanut yön ja vaiva hävinnyt. Varvas on kyllä sininen. Ohjelma muuttuu kuitenkin vielä kerran. En tiedä mistä tieto tuli, mutta Maria lähdön hetkellä sanoi: ”Ette…
Matka jatkuu kävellen Vuokkiniemeen
Tepastelimme uskomattoman leveää tietä myöten kohti Vuokkiniemeä. Asvaltoituna se kävisi kaksikaistaisesta maantiestä. Kormilosta mukaamme liittynyt Antero tiesi kertoa, että EU on tukenut tien rakentamista miljoonalla eurolla. ”Alunperin piti tien tulla koko Kostamus-Kalevala -välille, mutta rahat eivät riittäneet”. Vuoran talo Uimarantaa etsimässä Nelisen tuntia siinä meni kun kävelimme vajaat kymmenen kilometriä. Päivä oli…
Tollonjoen perspektiivitön kylä
Tollonjoen kylä on kutistunut Kormilon tilaksi ja pariksi taloksi hieman etäämmällä. Kylä kuului ”perspektiivittömien” kylien joukkoon ja se tyhjentyi 1970-luvulla, jolloin vallanpitäjien ajatuksena oli saattaa kansalaiset samanlaatuisten palvelujen pariin. Tuolloin kyliä pakkotyhjennettiin ja ihmisiä siirrettiin taajamiin ja kaupunkeihin. Jos ei Kormilon tilan uusia tuulia huomioda, niin Tollonjoen muuttoliike näyttää suuntautuvan nykyään lähinnä hautausmaalle. Se sijaitsee…
Pyhättö pikkuruisessa saaressa
Ällistys oli kaikenkattava kun soutumatkan jälkeen rantauduimme Kormilojärvellä pikkuruisen saaren rantaan. Muutaman kallionlohkareen päällä kökötti pikkuruinen tsasouna ja pikkuruisen tsasounan seinällä asiaankuuluvat ikonit. Kormilon isäntä, matkailuyrittäjä Viktor on rakentanut tsasounan, ortodoksipyhätön omaksi ja vieraittensa iloksi sinne.
Sadoittain samovaareja – Kormilo
Viktor kerää samovaareja. Hänen Kormilon tilalle perustamassaan museossa on esillä niitä kolmisen sataa. Suuri osa on venäläisiä, mutta vedenkeittimiä on kotoisin myös muualta maailmasta. Isoäidiltä saatu samovaari lienee rakkain, siitä hän ainakin esittelynsä aloittaa. Hyllyiltä löytyy lilliputti-samovaari. En tosin ymmärrä mihin tarkoitukseen ja ennenkaikkea miten sillä vettä keitetään. Onko kyseessä nukkekotisamovaari? Avauskuvassa olevalla pyörillä kulkevalla…
Mökkeilyä Kormilon tilalla
Kormilon tilalla asustaa yritteliäs perhe, joka on muuttanut Vienan perukoille Moskovan seudulta. Viktor, Olga ja kolme lasta. Tilalla on harjoitettu maanviljelystä sitten sovhoosiaikojen, mutta Viktorin katse suuntaa matkailuun. Useita mökkejä on jo saatu rakennettua, 70 petipaikan verran. Puulämmitteinen sauna ja savusauna pitävät vieraat puhtaina. Viktor havittelee myös lisämaata järven toiselta puolelta rakentaakseen sinne asuintalon perheelleen: ”On…
Vihdoin kävelemään – Via Kalevala
Kostamuksesta ajamme autolla lähemmäs seuraavaa kohdettamme, Kormiloa ja kävelemme loppumatkan. Ristiriidat ovat moninaisia. Yksi ei halua matkustaa saunassa, toinen ei ikkuna auki vedon vuoksi, ja nyt kun useiden bussipäivien jälkeen autosta vihdoin löytyi ilmastointinappula, matkanjärjestäjä onkin pannut kävelyosuudet uusiksi. Ne ovat lyhentyneet huomattavasti, ellei peräti puolittuneet. Asetelma rajan jälkeisellä Via Kalevala -osuudella ei suosi kävelemisen…
Illatsut Jyskyjärvellä
Yhteinen iltajuhla, illatsut lauluineen ja leikkimielisine kisailuineen järjestettiiin Katja ja Antti Urbanovichin kotimajoituspaikan pihalla. Sinne saavuimme saarestamme moottoriveneellä, jota ajoi emäntämme Svetlana. Illan aikana hän esitti useita lauluja ”Tämän kylän akat” on yksi niistä. Voit kuunnella laulun tästä. Samovaari on yhä tärkeä väline. Sillä saa lämmitettyä vettä kaikissa olosuhteissa, myös sähköttömässä ympäristössä. Käpyjä kuppiin…
Jyskyjärvi – Via Kalevala
Pöytä pantiin koreaksi aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Erilaisia ruokalajeja oli monta, kaikki ei välttämättä karjalaista perinneruokaa, kuten esimerkiksi inkiväärihaudutettu retikka. Se mikä jäi yli ilmestyi seuraavalle aterialle. Erityisen ihania olivat kotitekoiset hillot, Svetlanan raparperihilloa jää kaipaamaan. Kuuntele tästä kuinka Svetlana laulaa oman kohtalonsa (Olga on Svetlana, mutta varmaan riimityksen vuoksi käyttää Olgaa)….
Jyskytellen Jyskyjärvelle – Via Kalevala
Aiemmissa postauksissa kerroin jo siitä kuinka lähdimme matkaan Vartiuksen raja-asemalta tarkoituksenamme kävellä Vienan Karjalan Uhtuaan. Kerroin myös enimmäisen pysähdyspaikkamme, Kostamuksen vastaanottojuhlallisuuksista ja viimeisen kohteemme Uhtuan saattokulkueesta. Siinä välissä ehdimme kokea yhtä sun toista, joista nyt ja tulevissa postauksissa päällimmäisiä. Kostamuksessa majoituimme Kotirannan hirsitaloon, lähes Kontakkijärven rannalle. Se toimi kolmen päivän ajan tukikohtanamme. Sieltä käsin teimme retken Jyskyjärvelle, emme…
Mieskunto uhattuna
Mahtaako tupakkalain eilinen uudistus tuoda tämänkaltaisia kuvia suomalaisille myytäviin tupakkatuotteisiin. Nämä tupakka-askien kuvat ovat kotoisin Vienan Karjalan vaellusreissulta. Huh! Huh!
Drinksut hautausmaalla – Jyskyjärvi
Vienan Karjalan reissulla kävimme useilla hautausmailla. Itseasiassa monissa pikkukylissä oli enemmän hautakumpuja kuin ihmisiä. Usein kalmistot sijaitsevat veden äärellä, ja aina kauniilla paikalla. Veden äärellä siksi, että vettä pitkin oli helpompi kuljettaa ruumiit. Tässä pari kuvaa Jyskyjärven hautausmaasta. Haudoilla on valmiina laseja, kahvikuppeja ja asetteja, jotta omaiset voivat nauttia virvokkeita vainajan kanssa. Ja penkki jalkojen lepuuttamista varten….
Vienan Karjalan tuliaisia
Kummallista kyllä tuliaiskonvehdeille tapahtui sama kuin viineille, joita olen milloin mistäkin roudannut. Ne muuttavat makua matkalla. Näin kävi myös Kostamuksesta tuomilleni suklaakonvehdeille. Saattoi olla, että konvehteja oli säilytetty lämpimämmässä siellä Vienassa. Ne olivat hyviä paikan päällä mutta nyt ne maistuvat lähinnä rasvaisilta. Mutta niinhän se on, kaikki maistuu herkun syntysijoilla paremmalta. Maut pitäisi säilöä vain…
Perillä Uhtua/Kalevala Vienan Karjala
Perillä Kalevalassa moninaisten vaiheiden jälkeen. Neljän hengen ydinporukka, joka aloitti 5.6. Sammatista on väsynyt käveltyään tuhatkunta kilometriä ja iloitsee tietenkin pitkän kävelynsä päättymistä. He ansaitsevat hatunnoston. Kyläläiset ottivat heidät ja meidät ns. rajatapaukset (Suomen rajalta aloittaneet) vastaan lauluin. Kulkue saatteli meidät kylän rajalta hotellille. Minä puolestani pursuan kävelyenergiaa sillä rajan jälkeen, jolloin liityin joukkoon, Via Kalevala -kävely muuttui enemmän tai…
Väinämöinen urheiluhallin seinässä
Täällä Vienan Karjalassa Kalevala tuntuu merkitsevän tavallisille ihmisillle enemmän kuin mihin omassa elinympäristössäni olen tottunut. Minulle, koulussa Kalevalaan kyllästetylle, näyttäytyy aivan uusi maisema. Matkassa mukana oma Väinämöinen, joka rustaa runoja paikan päällä. Oman mallinsa mukaisia, mutta kalevalamitassa. Väinämöinen kitetyttää Kalevalan runomitan lyhyen oppimäärän: kahdeksan tavua, parittomat painollisia. Majapaikassamme joku luki hyllystä löytämäänsä Kalevalaa. Tuli lähes hiki….



















