Perillä Kalevalassa moninaisten vaiheiden jälkeen. Neljän hengen ydinporukka, joka aloitti 5.6. Sammatista on väsynyt käveltyään tuhatkunta kilometriä ja iloitsee tietenkin pitkän kävelynsä päättymistä. He ansaitsevat hatunnoston. Kyläläiset ottivat heidät ja meidät ns. rajatapaukset (Suomen rajalta aloittaneet) vastaan lauluin. Kulkue saatteli meidät kylän rajalta hotellille.
Minä puolestani pursuan kävelyenergiaa sillä rajan jälkeen, jolloin liityin joukkoon, Via Kalevala -kävely muuttui enemmän tai vähemmän Via Kalevala -ajeluksi useasta syystä. Oli rajavalvontaa, ukkosta, kulttuuriohjelmaa, aikatauluja ja muuta sellaista.
Saattaa olla, että jossain päin Suomea uutisoitiin Kostamuksen alueella olevasta naisesta, joka ui karhua pakoon saareen. Häntä etsittiin päiväkausia. Onneksi löytyi. Hän ei uskaltautunut pois saaresta karhun pelossa. Se ei kuitenkaan ollut minä.
Postailen enemmän kotoa käsin. Nämä wifit täällä ovat mitä ovat. Jos niitä ylipäätään on. Viimeiset neljä-viisi päivää olemme olleet sähköttömissä kylissä, alueilla, joissa ei edes kännykät toimi.