Näkemistä, kokemista ja lukemista
Toiseksi viimeinen haastepäivä. Jos en välttelisi kaupassa käyntiä, olisin lenkkeilyt ostamaan joko Fazerin sinisen tai Hookoo Blöön. Suklaan kanssa olisin vajonnut syvälle sänkyyn Toscanan tyttöjen seuraan. Lenkkimakkaran olisin todennäköisesti laittanut uuniin kelpo juustosatsin kera. Kummatkin sekä Hookoo Blöö että Fazerin sininen ovat himoittuja tuliaisia kun käyn Tanskan sukulaisteni luona. Kerran vein Hookoo Blöötä myös Italiaan…
Viikko alkaa Shakespearen mietteellä ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Parfyymeistä mieleeni tulee Aune-rouva ja Opium eräässä muinaisessa kesätyöpaikassani. Aune rakasti Opium-parfyymiaan ja suihkutteli sitä runsain mitoin aamulla ensi töikseen – onneksi vain itsensä päälle – ja pian Opiumin makea tuoksu täytti koko työhuoneen. Siedin juuri ja juuri…
Tässä ostarissa menee pää pyörälle. Ehdin jo ostaa kahdet vaelluskengät urheilukaupasta ennen kuin löysin Espiral-ostarin. (Spriaali) Matkalaukulla on mittansa ja lentoyhtiöllä sääntönsä. Riskillä menin, kun vielä yhdet lenkkitossut ostin Espiralista. Riski kannatti, sillä matkalaukkuni oli keventynyt kuukauden aikana. Moni psykologisesti loppuunkulutettu vaatekappale sai reissun aikana uuden omistajan. Näin ainakin toivoin antaessani (tosi nolona) tai jättäessäni…
Kummallista kyllä tuliaiskonvehdeille tapahtui sama kuin viineille, joita olen milloin mistäkin roudannut. Ne muuttavat makua matkalla. Näin kävi myös Kostamuksesta tuomilleni suklaakonvehdeille. Saattoi olla, että konvehteja oli säilytetty lämpimämmässä siellä Vienassa. Ne olivat hyviä paikan päällä mutta nyt ne maistuvat lähinnä rasvaisilta. Mutta niinhän se on, kaikki maistuu herkun syntysijoilla paremmalta. Maut pitäisi säilöä vain…
Ennen kotiinpaluuta ostin Hanian kauppahallista juuston, kuulun graviéran. Myymälän seiniä koristivat monet palkintoplakaatit. Oppaan kanssa olimme sopineet, että kuljettaja pysäyttää vielä ennen lentokenttää sopivalla paikalla, jotta voimme tunkea viime hetken ostokset jo muutenkin pulleisiin matkalaukkuihimme. Kuljettaja tietenkin unohti, mutta terminaalin läheisyydessä laukut nostettiin parkkipaikalle. Noloa! sanoo mummo. En pidä yhtään siitä, ette joudun katseiden saati…
Reissumuistot tulvahtivat mieleeni kun käväisin Espoossa Sellon Cittarissa, joka päivitettiin vastikään ilmavaksi ja valoisaksi. Hyvä niin, mutta olisivat voineet uusia kassajonotustakin. Puolan Katowicessa törmäsin varsin demokraattiseen jonotussysteemiin Silesia City Center-ostoskeskuksen päivittäistavarakaupassa. Yksi jono kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta jokainen vuorollaan siirtyy vapautuvalle kassalle. Ja kassoja oli vaikka kuinka monta. Jono eteni rivakasti eikä kohdalle osunut sitä…