Näkemistä, kokemista ja lukemista
Reissun tarkoitus oli käydä Tanskassa sukuloimassa ja kokeilla, miten sieltä pääsee maata pitkin takaisin Suomeen. Kyllä monesti matkalla huokaisin, että kaikkeen sitä ryhtyykin. Utelias mieli. Kahden viikon aikana sain kattavan katsauksen matkalippujen tilauskäytäntöjä ja kännyn täyteen erilaisia sovelluksia. Nykyään ihmisiä ei ole missään palvelupisteissä. Matkakeskusten lippuluukut ja infopisteet ammottavat tyhjinä, kaikki tulee etsiä netistä. Mennessä…
Sukulaisillani on lemmikkejä. Yksi niistä oli Viggo, vasta muutama päivä ennen vierailuani sukulaisperheelleni luovutettu koiranpentu. Seurasimme sitä illallisen lomassa huolensekaisin tuntein. Pentu ei käyttäytynyt kuten pennut yleensä, uteliaana paikkoja tutkien. Se vain makasi sohvalla. Ei syönyt, ei juonut. Eläinlääkärissä Viggoa oli käytetty jo aiemmin päivällä ja se oli saanut lääkityksen. Seuraavana päivänä Viggo vietiin uudestaan…
Viborgissa vietin puoliksi turistielämää. Kummitätini asuu senioritalossa, joten paikalliseen vanhustenhuoltoon pääsin myös tutustumaan. Aika lailla samanoloista kuin niissä suomalaisissa senioritaloissa, joissa olen käynyt. Sitä en kyllä tiedä, saako Suomessa halutessaan viiniä ruoan kanssa, mutta ainakin Viborgin Banebossa Tanskassa saa. Serkkuni puolestaan näytti minulle kaupunkia. Hän perheineen on asunut ja työskennellyt Viborgissa jo vuosikymmeniä. Oli kiva…
Ruokaa ja jätettä. Niin Suomessa kuin yhä enenevässä määrin muuallakin, kulmakauppojen sijaan ihmiset suuntaavat suuriin marketteihin ruokaostoksille. Ruokajättien keskittymään suuntasimme mekin täällä Fredericiassa. Serkku esitteli eri elintarvikeliikkeiden ominaispiirteitä: missä oli halpaa, missä parempaa valikoimaa. Fötexiin (kirjoitetaan tanskalaisella ööllä, mutten löydä sitä nyt näppikseltä) päädyimme. Sianlihojen sijaan minua suomalaisena kiinnosti viiniosasto. Alkoholiprosentti ruokakaupassa on ollut kuuma…
Matkalla sukuloimaan Tanskaan. Tuliaisina matkalaukussani on kuivattuja herneitä, mämmimaltaita, ruisleipää ja Fazerin sinistä suklaata. Jos olisi kylmempi kausi, Hokoo Blöötä löytyisi myös kassista, mutta näin kesällä on liian lämmintä kuljettaa makkaroita. Norskin lennoilla käytetään tavallista kuvaavampaa ilmaisua Boarding Passista, koneeseennousukortti. En muista kuulleeni ennen. Finnair käyttää käyttää tarkastuskorttia. Niin sitten nousin Köpikseen menevään koneeseen mämmijauheineni….
Joulukirkko kuului ennen vanhaan joulunviettoon siinä missä jouluruoatkin. Niin teki mummo ja mummonmummo, meni joulukirkkoon. En ole aivan varma onko omia muistoja vai kerrottuja, mutta ennen joulukirkkoon mentiin aikaisin aamulla. Kirkkokiintiöni täyttyi jo ennen kuin täytin kymmenen. Lohjan kirkon seinämaalaukset olin tutkinut siihen ikään mennessä jo varsin perusteellisesti. Korvia minulla ei kaiketi ollut tuolloin lainkaan….
Risalamande, vapaasti käännettynä riisiä mantelin kera, on joulupuuro tanskalaiseen tapaan. Tanskassa, kuten meillä Suomessakin on tapana, riisipuurokulhoon piilotetaan manteli. En tiedä kuinka yleistä on se Suomessa on, että mantelin löytäjä palkitaan tiskivuorolla, mutta niin meillä lapsuudenkodissa niin tehtiin aikoinaan. Täällä Tanskassa mantelin saajaa odottaa kuitenkin lahja. Valmistusprosessin aikana huomasin, että kaikki saavat manteleita kylläkseen. Niitä…
Samanlainen härdelli täällä Tanskassa näyttää olevan kuin Suomessakin. Ostetaan, ostetaan. Vain tavarat ja pakkaukset ovat erilaisia. Olen hukassa jo kotikonnuillani, kun joudun uuteen markettiin ruokaostoksille. Mitenkähän kävisi täällä jos joku iskisi jouluostoslistan käteeni ja passittaisi ruokakauppaan. Varmaan hetken kärryjen sekamelskassa pyörittyäni ja pakkausten tekstejä luettuani pökertyisin. Toivottavasti konjakkihyllyjen viereen ja joku vanhanajan lääkitsijä kaatelisi sieltä kurkkuuni virkistävää. Suomessa mesotaan…
Tämä on se kaupunki, jonka kohdalla suomalaisen kieli kangertelee. Pehmeä ja kova pee. Huolellinen ääntäminen on kunniassa. Kuinkahan monta kertaa Helsinki-Vantaan lähtöportin ohi käveli suomalaismiehiä virne suupielessään. Billundin lentokentällä matkatavarahihnan vierellä piti oikein ihmetellä. Tanskaan olin matkalla, Kreikkaanko päädyin? Helpotuksen huokaus. Tutun näköinen laukku ilmestyy. En missään nimessä olisi halunnut, että hookoo blööt olisivat matkanneet päiväkausia…
Pitikin hankkia kiire itselleen. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta pakkaaminen jäi viime tinkaan. Samoin kuin tämä tanskalaisten hyggeilystä kertova kirja, jonka jo hyvissä ajoin asetin sängyn viereen. Sain sen pikaluettua lähtöaamuna. Tanskalaiset ovat tehneet kotoilusta maabrändin. Siitä on ahkeraan kirjoitettu Suomen lehdissä ja on mielenkiintoista nähdä miten hyggeillään käytännössä. Tuliaisiksi toivottiin Fazerin Sinistä suklaata, sitä…