Pitikin hankkia kiire itselleen. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta pakkaaminen jäi viime tinkaan. Samoin kuin tämä tanskalaisten hyggeilystä kertova kirja, jonka jo hyvissä ajoin asetin sängyn viereen. Sain sen pikaluettua lähtöaamuna. Tanskalaiset ovat tehneet kotoilusta maabrändin. Siitä on ahkeraan kirjoitettu Suomen lehdissä ja on mielenkiintoista nähdä miten hyggeillään käytännössä.
Tuliaisiksi toivottiin Fazerin Sinistä suklaata, sitä perinteistä eikä mitään uusia makusotkuja. Turun sinappi, Sininen lenkki ja Koskenkorva-juusto olivat myös listalla. Arvelin serkkujen muistin tehneet tepposia ja ostin kuitenkin Koskenlaskijaa.
Niin ja tietenkin listalla oli ruisleipää. Tanskassa saa kyllä tummaa leipää, mutta se on yleensä meidän kokojyväleipää muistuttavaa. Tuore ruisleipä on serkkujeni herkkua.
Ihanaa. Kerrankin helppo ostaa joululahjat.
Lento Tanskan Billundiin, josta on hyvä yhteys moniin Jyllannin kaupunkeihin. Lentoaika alle kaksi tuntia, Finnairin suoralla Helsingistä. (Kesäisin Legolandiin matkustaville hyvä vaihtoehto)
Olipa kiva yllätys. Serkut halusivat, että tuon joulupukin mukanani. Joulupukkihan on siis suomalainen. Se on asia, josta pitää ulkomailla muistuttaa alinomaa, kun ruotsalaiset ja joskus jopa norjalaiset yrittävät omia hänet. No kuinka ollakaan, joulupukki tallusteli pitkin Helsinki-Vantaan lentoterminaalin käytäviä. Kyseessä oli Finavian kampanja, jonka tarkoituksena on tarjota mahdollisuus nähdä pukki myös niille, jotka eivät ehdi Lappiin asti. Lisää voi lukea www.santaclausfinland.fi
Mikä sportti Italialaine auto vei lentoasemalle?