Joulukirkko kuului ennen vanhaan joulunviettoon siinä missä jouluruoatkin. Niin teki mummo ja mummonmummo, meni joulukirkkoon. En ole aivan varma onko omia muistoja vai kerrottuja, mutta ennen joulukirkkoon mentiin aikaisin aamulla. Kirkkokiintiöni täyttyi jo ennen kuin täytin kymmenen. Lohjan kirkon seinämaalaukset olin tutkinut siihen ikään mennessä jo varsin perusteellisesti. Korvia minulla ei kaiketi ollut tuolloin lainkaan. Eipä ole nytkään sillä yhä sama ilmiö: kuuntelen sitten säätiedotuksen tai papin saarnan, en muista sen loputtua mitä sanottiin.
Vaikea sanoa stuttiko isoisomummo sittenkin jonkinlaise kirkkokiinnostuksen vai mistä johtuu, että vierailla mailla piipahdan aina tilaisuuden tullen kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. Katselen miten ihmiset kokoontuvat, mitä he tekevät ja miten seremonia kulkee.
Katolisissa maissa pikkukylissä viehättää yhteisöllisyys. Kyläläiset kokoontuvat sunnuntaiaamuisin kirkkoon, jonka vieressä takuuvarmasti baarimestari odottaa juomineen. Ei mitään kirkkokahveja vaan kunnon paikalliset brandyt. Joskus olen ihmetellyt baarien miesvaltaisuutta. Selitys löytyy ruuasta. Naiset lähtevät valmistelemaan lounasta laajennetulle perheelleen. Ei aivan sopisi suomalaismummojen sunnuntaiaamuihin. No, sunnuntaikirkkotapa on kuulemma vähenemään päin sitkeimmissäkin katolilaispesäkkeissä.
Tanskassa joulukirkkoperinne näyttää kukoistavan. Kun saavuimme klo 13.30 alkavaan seremoniaan ihmisiä virtasi kirkon portista ulospäin. Eikä siksi, että tulisivat ulos edellisestä vaan siksi, että kirkko oli tupaten täynnä. Joulujumalanpalveluksia järjestetään päivän aikana useita, ja tietenkin monissa kirkoissa.
Tuppauduimme kuitenkin Gauerslundin kirkkoon sisälle asti. Serkuntyttöni mielestä kaksi mahtuu aina johonkin koloon. Ohjelma näytti noudattelevan aika pitkälti samaa kaavaa kuin Suomessa. Pappi oli virkistävä poikkeus aiempiin kokemuksiin. Nuorehko nainen, joka puhui käsillään, koko kehollaan, heiluttipa perinteistä joulupunoskoristetta vielä saarnan vakuudeksi.
Kirkkokaljat
Kirkon ympäristö näytti samankaltaiselta kuin Suomessakin. Kirkon ympärillä oli hautausmaa ja parkkialue. Kahvilaa, pubia, ravintolaa ei näköetäisyydellä ollut kuten eteläeurooppalaisissa kylissä ja kaupungeissa näkyy. Toisaalta emme niitä hakeneetkaan. Tanskassa joulu rakentuu kodin seinien sisään. Jouluhyggeilystä puhutaan.
Serkun tytär perheineen järjesti tänä vuonna jouluaaton juhlan. Siellä join kirkkokaljat. (Isoisomummu liikehtii nyt levottomasti Lohjanharjun mullissa)
