Näkemistä, kokemista ja lukemista
Pääsiäspyhät livahtivat Pakana pyhiinvaelluksella -kirjaa lukiessa ja omia camion-kuvia katsellessa. No, eilen oli pakko lähteä liikkeelle. Kävelimme lounaalle camino-päivämatkan päähän (3,5 tuntia). Tänään sänky-caminoni taas jatkui. Kuvissani olen päässyt jo Galician hallintoalueelle. Mietteissäni vaikka mihin. Camino edustaa minulle vapautta. ”Omaisuus” matkaa selässä. Pää on usein pilvissä, mutta jalat aina maassa. Juuri tuo vapaus jäi kaivelemaan. Tuli niin paha olla, kun…
Kolmatta kertaa menossa tällä osuudella. Ensimmäisen camino-reissuni v. 2007 aloitin täältä. Remonttireissu v. 2013 kulki loppupäässä näissä maisemissa. Ja nyt vielä tämä ”sänky-camino”. Pentin kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella kerrottiin Astorgasta ja suklaasta. Käväisin minäkin suklaamuseossa. Sanovat, että suklaa rantautui tänne ensimmäisenä Euroopassa, mutta niin minulle kerrottiin Biarrizissäkin. Rautaristi Rautaristille on tuotu kiviä ja muistoja menehtyneistä…
Siitä se alkaa. Päiväkausien tasainen vaellus Mesetalla, ylänkötasangolla. Olen aiemmin miettinyt miksi remonttireissullani (nimitys tulee siitä, että pakenin putkiremppaa caminolle, ”construction work refugee” oli tittelini tuolloin) on päivien ehkä viikkojenkin hahmottamaton ajanjakso. Kuvissa vilahtelevat Pentin kirjassakin mainittuja kyliä. On calzadillaa, condesia, hornillosia sun muuta, mutta en vaan saa muistoja mieleen. Ilman kuvia, minulla olisi vain…
Työnteosta ei meinannut tulla alkuviikosta mitään. Onneksi nyt edessä on pääsiäispyhät. Sain käsiini Pentti Korpelan kirjan Pakana pyhiinvaelluksella. Pentin mutkikas matka Suomesta Malagan kautta caminonsa alkuun, Pyrenneiden Ranskan puolelle, Saint Jean Pied du Portiin sai ajatukseni siirtymään vuoden 2013 remonttireissuuni. Pentti otti vauhtia aina Andalusiasta asti, minä Biarrizistä, jossa tein työkeikan ennen pitkälle vaellukselle lähtemistä. Kolmen kuukauden reissu vaati vielä…
Taas jalkaa väpättää. Helsingissä järjestetyssä Camino-tapaamisessa Jussi Virtanen kertoi ensimmäisestä vaelluksestaan Santiago de Compostelaan. Yksin veteli Saint Jean-Pied-de-Portista kuten minä, hän viime syksynä, minä kolmisen vuotta sitten. Yksin vaeltamisessa on etunsa. Voi päättää itse milloin lähtee, syö, juo, lepää ja paljonko kävelee. Toisaalta kivahan se on, jos on mukana joku, jonka kanssa voi jakaa kokemuksen. Youtubessa on kuulemma paljon camino-materiaalia,…
Ihanaa saada viestejä muilta camino-vaeltajilta. Juuri äsken sain yhden Kanadasta Amelialta. Jaoimme pienen hetken, pienen pienessä Camino Norten varrella olevassa kylässä, jonka nimeä en edes muista. Mutta Amelia jäi mieleen. Hän on tyttäreni ikäinen nuori nainen, joka vaelsi valtava reppu selässä telttoineen ja soittimineen, olemattomalla budjetilla kuukausia. Majatalon makuusalissa hän soitti aamulla ennen kuin jatkoi…
Rosanan tapasin sattumalta Oviedossa. Hän pesi ikkunoita ja tyypilliseen paikalliseen tapaan antautui mielellään pieneen juttutuokioon. Olin aiemmin nähnyt kuvan kenkiä myytävän kaupoissa ja toreilla, mutta en vaan pystynyt kuvittelemaan, että niillä käveltäisiin. Luulin koristeiksi. Mutta siinä Rosana oli edessäni, kengät jalassa ja kurkotteli pesuvälineillään ikkunan yläpokia. Hän kehui kenkiä käteviksi. Varvasosan tapin päällä voi vaikka…
Kotiinpaluun merkki: parvekkeella rivissä pussia ja pussukkaa. Rinkka yhdessä jätesäkissä, sadesuojat ja kummarit toisessa. Käsittelyä odottavat pikkupussit rivissä ohjeteipillä varustettuna: 40 astetta, 60 astetta, suoraan pakastimeen ja tekniikka. Pussinsuut tiukasti kiinni. Varmuuden vuoksi pussukoihin on suihkutettu Baygon-aerosolia. Sen pitäisi lannistaa luteet, vaikka muutakin kerrotaan.. Luteet kuulemma ovat sitkistyneet ja sietävät myrkkyjämme. Parempia keinoja nykytiedon mukaan ovat…
Alussa meitä oli kolme, lopussa myös kolme. Välillä vain kaksi, minä ja Camino-kamuni, sillä kolmas lähtijöistä, Hanna meni omia polveilevia polkujaan. Minulla on onni tavata reissuillani monenmoisia ihmisiä. Hanna on yksi mieleenpainuvimmista. Hän on jo eläkkeellä, mutta moninaisesti tekemisissä maatilan hoidon kanssa. Camino-piireissä hänet tunnetaan, sillä hän on vaeltanut useaan kertaa ja useilla camino-reiteillä. ”Jos en…
Pakko kokeilla. Tulomatkalla päivittelin Facebookia. Se toimi hyvin. Nyt kokeilen miten blogin päivittäminen sujuu. Hieno lentosää. Haikea olo, tässäkö tämä sitten oli. Nopeasti kului kolme viikkoa. Niin kiva reissu takana, mutta toisaalta talvi tuli Asturiaan ja sen myötä kylmyys, kosteus, viimat ja yhä harvenevat majapaikat. Lumessa emme sentään päässeet kahlaamaan. Sitä kyllä näytettiin telkkarissa ja paikat…
Kotimatka alkaa. Oviedosta on hyvät bussiyhteydet Madridiin ja jopa suoraan lentokentälle. Emme kuitenkaan halunneet matkata yöllä vaan varasimme hotellin läheltä lentokenttää (Los Coronales). Järjestävät lentokenttäkuljetuksenkin ja ainakin näin päin se toimii, sillä olemme jo täällä. Katsotaan sitten aamulla miten toisin päin homma hoituu. Ravintolatarjonta hotellin lähialueella ei ole hääppöstä. Yksi italialaistyyppinen ravintola ostarissa, josta ruokaa…
Vapaapäivän ratoksi kiipesin kukkulalle katsomaan monumentteja, joita minulle oli suositeltu (Monumentos Preromanicos). Vaikka olen tämän tyyppisiä nähtävyyksiä kolunnut, niin kannatti tehdä aamulenkki. Tie kiemurteli kukkulan kupeessa ja maisemat olivat mahtavat. Ei edes satanut, ylhäällä viima oli kyllä kylmä. ”Talvi on saapunut Oviedoon”. Kuinkahan monta kertaa olen tuonkin kuullut. Camino-kamuni ei välittänyt lähteä mukaan, vaan muttamvalitsi kaupungilla kävelyn. Kukkulalle…
Lähellä rautatieasemaa on pieni perhehotelli, josta on mukava lähteä jatkamaan matkaa seka junalla että bussilla. Hostal Gonzales, Avenida Santader. Ravintoloita on samassa rakennuksessa. Sideria Estebania kokeilimme. Ruokaa saa klo 20.30 eteenpäin. Hyvä Fabada Asturias, paikallinen papupata, jossa mustaa makkaraa (morcilla), choritzoa ja sianlihaa.
Siideri ei ole tämän mummon juttu! Kokeilimme kerran, enkä oikein ymmärtänyt miten sen saa soveltumaan ruoan kanssa. Tarjoilijan näyttävän esityksen myötä lorahtaa tilkka siideriä tuopin pohjalle ja se sitten pitäisi kulauttaa kerralla. Näin meitä tultiin ohjeistamaan naapuripöydästä eräässä ravintolassa muutamia päiviä sitten. Siiderin juomiseen tarvitaan tarjoilijan apua. Miten toimia, odottaako vai pyytääkö. Mutta minä kun olen tottunut…
Oviedo, miten tutulta se nyt tuntuukaan. Tuoreessa muistissa vielä saapuminen edellisellä kerralla. Sauvoimme ja sauvoimme, ylämäkeen totta kai, Santiagon tietä myöten kohti kaupunkia. Keltaiset nuolet loppuivat jossain vaiheessa tai meiltä silmät niiden näkemiseen. Katedraali yleensä tarkoittaa tietoa tai lähellä olevaa albergueta. Sinne suuntasimme. Niinhän siinä kävi, että lukuisa joukko paikallisia ohjeisti meitä albergueen, kukin vähän…
Cornellanan luostarin alberguessa yövyimme kolmestaan: minä, camino-kamuni ja kanadalainen Amelia 25 v. Kulkijoita ei ole tungonseksi asti näin marraskuussa ja usein majatalot ovat tyhjänlaisia. Samoin reitit. Amelia matkaa yksin, 15 kiloa selässä, alle 10 egen päiväbudjetilla, nukkuu teltassa. Hän aloitti Ranskan puolelta , tuli rajan yli Iruniin ja jatkoi sieltä kohti Santiago de Compostelaa, josta…
Camino lähestyy loppuaan ja iloitteli kanssamme ilmoilla. Vettä, ukkosta ja aurinkoa niukasti, mutta silti. Loppumatkasta rakeet runtelivat kasvojamme. Siippa lupasi hoitaa saunan lämpimäksi perjantaina kun palaan kotiin. Viesti tuli juuri oikealla hetkellä. 7
Aika sanoa good bye kengille! Eivät kestäneet kivistä maastoa. Reikiä pohjissa, vettä kengissä. Ostin eilen kummarit ja matka jatkuu niillä. Joku tietysti ihmettelee, että noillako kävelet aurinkoisella ilmalla. No joo, luotan siihen ilmat ovat kenkieni puolella 🙂 lopun tämän kertaista caminoani. Toinen sadepäivä. Saavuimme litimärkinä Cornellanan luostariin. Olin jo valmistautunut kylmään ja koleaan majapaikkaan,…
Tänään se sitten sattui minullekin. Kengät hajosivat. Hyljättyjä, loppuun kuluneita kenkiä näkee aika ajoin milloin missäkin tienvarren tolpassa. Camino del Norten maasto on kivistä. Terävät kivet vaativat kengiltä paljon, erityisesti pohjilta. Kotona testasin kengät vesihanan alla. Eivät läpäisseet vettä. Kun katsoin kenkiä täällä parinsadan kilsan jälkeen, pohjat olivat reikiä täynnä. Vesi tuli sieltä sisään. Olemme saaneet nauttia hienoista…