Ihana päivä. Alvaiazeresta Alvorgeen matkaa kertyi noin 25 kilometriä.
Aurinko paistoi, mikä tietysti oli mukava yllätys, sillä kuukelit ennustivat koko viikolle sadetta.
Majatalon pitäjä, Carlos lähetti meidät matkaan kertomalla, että iltaviideltä alkaa satamaan ja niinhän siinä kävi. Sade alkoi kun saavuimme Alvorgen majataloon. Taisi kello kyllä olla enemmän kuin viisi, mutta riittävän luotettava tieto. Sen lisäksi, että paikalliset ovat ystävällisiä, tämän miehen sanaan selvästi pystyi luottamaan. 😉
Oliivilehtoja, linnunlaulua ja ikävä kyllä niitä märkiäkin paikkoja.
Viiniköynnökset yrittivät päästä alkuun veden valtaamalta pellolta.
Aivan kuivin jaloin emme mekään tästä vaelluspäivästä selvinneet.
Alvorgen majatalossa on vain kahdeksan petipaikkaa, mutta yläkerran lattiamajoitus otettiin käyttöön. Kylmä yö, vaikka alla oli kaksi patjaa.
Harmikseni en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa majatalosta ja läheisestä kahviosta. Herttainen tarjoilija kertoi, että pari vuotta sitten suomalaisperhe (kaksi lasta, vaimo, sokea mies, opaskoira) oli täällä. Suomen caminopiireissä tunnetut Silakset varmaan.
