Olisi hyvä, jos ei saapuisi paikkakunnalle lopen uupuneena. Silloin kaatuu helposti ensimmäiseen tarjolla olevan yöpaikan lähimpään sänkyyn.
Majoitusvaihtoehtoja löytyy. Loppusesongista syyskuun lopussa ja lokakuun alussa omalla reissullani oli lähes runsaudenpula. Periaatteessa pyhiinvaeltajien majataloissa saisi yöpyä vain yhden yön kerrallaan. Jossain oltiin hyvinkin tarkkoja, joissain taas katsottiin matalasesongin vuoksi sormien läpi.
Santiagossa alberguet kilpailevat asiakkaista. Esitteitä oli jaossa jo hyvän aikaa ennen saapumista. Ensimmäinen yö kympin, seuraavat alennuksella. Joissain jopa viides ilmaiseksi. Ei puhettakaan yhden yön säännöstä. San Lorenzossakin vaikka on kunnallinen, pystyi majoittumaan kolme yötä ja sai vielä alennusta.
Paikasta voi päätellä paljon silmämääräisesti: onko raikkaan näköistä, tuoksuista ja minkä oloinen on virkailija.
Yöpyminen samoin kuin peregrino-illallinen näyttää olevan aina yhtäläinen yllätys. Joskus saa reilulla kympillä lähes gourmet-aterian, toisinaan taas vain vatsantäytettä. Vitosen majapaikatkin saattavat olla hyviä.
Aluksi näytti siltä, että yksityiset majatalot olisivat paremmin hoidettuja, mutta ei sittenkään. Kaikki näyttäisi olevan kiinni siitä, kuka majataloa hoitaa. Jotkut kunnalliset tai seurakunnan hoitamat ovat tosi siistejä, toiset taas epämääräisiä. Samoin on yksityisten laita. Oppaista ja keskustelupalstoilta voi tietysti katsoa mitä muut sanovat, mutta väsy ei välttämättä tule juuri sen hyväksi kehutun kohdalla.
Mihin sitten päänsä kallistaakin, uni tulee taatusti. Sen takaa liikunta, ulkoilma ja pyhiinvaeltajan myöhään nautittu illallinen viineineen kaikkineen.