Näkemistä, kokemista ja lukemista
Joskus kollegoiden kanssa on pohdittu ilmiötä, jossa matkalle lähdön hetkellä haluaisikin jäädä kotiin. Minulla se tuppaa tulemaan, kun luon viimeistä silmäystä kotiini ennen oven sulkemista. Kirja makaa sänkyni vieressä ja tunnen suurta halua heittäytyä takaisin sänkyyn, vetää peiton korville. Samalla kuitenkin tiedän, että haluan lähteä. Tunne on ohikiitävä, pikainen hetki. Kollega nimittää sitä lähtökatumukseksi. Ulla-Lena…
Vietän yleensä yhden viikon kesästä lataamoksi ristimässä saaressa Turunmaan saaristossa. Saaressa vetäydyn hiljaisuuteen, lueskelen ja kirjoitan yhden kraputekstin (sadan sanan tarina) viikon aikana. Koska saareen kaikki täytyy kantaa, kirjastoni ei voi olla järin suuri, mutta jotain merihenkistä pakkaan yleensä kassiin. Tänä kesänä mukana oli saaristolaiselämää kuvaava Ulla-Lena Lundbergin ”Leo”-kirja. Tosin se ei sijoittunut Turunmaan saaristoon,…
Kymmenen kotia Ahvenanmaalla, kaikki eri aikakautena. Karin Erlandssonin romaanin Koti tarina alkaa Saltvikissa 800-luvulla ja päättyy Ahvenanmerelle 2019. Erinomaista matkalukemista, jossa erilliset, lyhyehköt tarinat seuraavat toinen toisiaan. Helppo paneutua tarinaan kerrallaan vaikkapa iltalukemisena. Koti -romaanin lähdeluettelosta löytyy myös romaanissa esiintyvistä eri paikkakunnista lyhyt katsaus ja jopa tapahtumavinkki, kuten Saltvikissa järjestettävistä viikinkimarkkinoista. Ne järjestetään Kvarnbon viikinkikylässä…
Taas löytyi uutta! Kirjamatkailun tuloksena löytyi Ulla-Lena Lundbergin Ahvenanmaalle sijoittuva teos Mitä sydän halajaa. Kun valmistauduin Ahvenanmaalle lähtöön, kasasin kirjapinooni aluetta käsitteleviä romaaneja. Lundberg oli päällimmäisenä. Lukiessa en tiennyt, että Mitä sydän halajaa on trilogian kolmas kirja. Lukukokemus oli sen verran hieno, että tartun sarjan kahteen ensimmäiseenkin. Varasin Leon ja Suureen maailmaan jo kirjastosta. Mitä…
Aloitin touko-kesäkuun vaihteen Ahvenanmaan reissun päiväkirjapostaukset makoisilla muistoilla. Kyseessä oli Matkailutoimittajien Killan jäsenmatka. Lyhyt aikahan se oli, minkä vietimme Ahvenanmaalla, muutama vaivainen päivä. Paljon kuitenkin ehdimme kokea. Eloa Bomarsundin linnakeraunioilla Kun edellisen vierailuni aikaan seisoimme Bomarsundin linnakeraunioilla, meille kerrottiin suunnitelmista Bomarsundin alueen suhteen. Oli tulossa vierailukeskus, jonka hienouksia maalailtiin, mitä kaikkea se toisikaan matkailijoille! Hienoa…
Käväisimme Ahvenanmaalla touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin moni matkailukohde oli vasta valmistautumassa sesonkiin. Nyt sesonki on Ahvenanmaalla jo huipussaan. Seuraavana muutamia maistuvia vinkkejä sinne päin suuntaaville. Matkailutoimittajien Kilta järjesti reissun. Yleensä nämä järjestelyt tehdään kiltalaisten voimin ja tällä kertaa suurkiitos kuuluu Tero Pajukalliolle, joka kutoi kokoon monipuolisen ohjelman. Visit Ålandin edustaja opasti paikan päällä. Ahvenanmaahan kuuluu noin…
Tällaisia keksintöjä lisää! Ruokahävikistä puhutaan paljon, mutta tämä ei ehkä ole varsinaista ruokahävikkiä, sillä omenavauvat eivät ole ehtineet lautaselle asti. Ne kasvavat puussa ja hylätään puun alle tai jäteastioihin, jotta lajitoverit voisivat kasvaa pulleaposkisiksi yksilöiksi. Kyse on siis raakileharvennuksesta. ”Keskikesällä noukimme noin kolmasosan raakileista antamaan tilaa muiden kasvulle”, ahvenanmaalaisen Öfvergårdsin omenatilan yrittäjä Anna Alm kertoo….
Korpoström ja taivaalla punastellut semitäysikuu jää taakse. Matka jatkuu M/S Amadalla kohti Ööröötä (Örö). Menosta vastaa Tore Johansson. Tätä paattia ohjataan ruorilla – tällä kertaa ei napista. Ohi vilahtaa Lökholmenin aavekylä. Sieltä ovat kaikki asukkaat kaikonneet mantereelle, mutta kesäisin palaavat paratiisiinsa lomailemaan. Tykin sisällä Örön puolustusaarella Örö on satavuotias puolustuskohde, tykinkantaman päässä Bengtskärin majakkasaaresta. Vierilumme kohokohtiin kuuluvat…
Tässä tuli ihmetyksen aihe! Kuten edellisestä postauksesta näkee, aurinko panee maata jo silloin kun olemme yhteysaluksella. Saavuimme Korpoströmiin myöhään ja oli vaikea hahmottaa aluetta, mutta se minkä näimme, viehätti: Korpoströmin terassiravintola meren rannalla, veneitä kellumassa laitureissa ja taivaalla punasteli täysikuu. Ravintolahenkilökunta oli pannut parastaan. Ruoka oli koristeellisesti esillä, odottamassa meitä. Mutta miksi tapaspöytä serranoineen ja…
Ahvenanmaalta, Långnäsistä matka jatkuu yhteysaluksella kohti Turunmaan saaristoa. Oppi numero yksi: ”Ei Turun saaristo vaan Turunmaan saaristo. Turkulaiset yrittävät omia saaristonkin. Se närkästyttää saaristolaisia”, yhteysaluksella opastettiin toimittajamummoa. Otsikko meni uusiksi. Myönnytys sanavalinnalle saaristolaisten hyväksi on helppo. Olen viettänyt jokakesäisen lomaviikon Furuskärissä, Nauvon seutuvilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Saariston karut olosuhteet ja niissä läpi talven hengissä pysyminen…
Lounaspaikkamme wc-jonossa (vessoja on aina liian vähän bussiryhmille) on oiva tilaisuus tutkiskella Michael Björklundin, tutummin Micken diplomeja. Niitä riittää seinän täydeltä: vuoden kokki Ruotsissa, Suomessa, Bocuse d´Or ja vaikka mitä. Smakbyns Krog, Bod och Bränneri on yksi Micken luomuksista. Se sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa. Smakby – makukylä, ei hassumpi nimi hänen kunnianhimoiselle hankkeelleen. Micke ei…
Matka jatkuu M/S Gabriellalla Tukholmasta Ahvenanmaalle. Laiva saapuu Maarianhaminaan puolenyön tietämillä ja aikaa poistumiseen on vain vähän ennen kuin laiva jatkaa kohti Helsinkiä. Aikamoinen härdelli hyttikäytävillä, kun yritimme löytää laivasta ulos. Missään ei tietenkään näy henkilökuntaa ohjaamassa. Kerrassaan ihme, että koko porukka on kasassa, kun yön pimeydessä siirrymme laivasta takseihin ja takseista Hotel Pommerniin. Pieni…