Taas löytyi uutta! Kirjamatkailun tuloksena löytyi Ulla-Lena Lundbergin Ahvenanmaalle sijoittuva teos Mitä sydän halajaa.
Kun valmistauduin Ahvenanmaalle lähtöön, kasasin kirjapinooni aluetta käsitteleviä romaaneja. Lundberg oli päällimmäisenä. Lukiessa en tiennyt, että Mitä sydän halajaa on trilogian kolmas kirja. Lukukokemus oli sen verran hieno, että tartun sarjan kahteen ensimmäiseenkin. Varasin Leon ja Suureen maailmaan jo kirjastosta.
Mitä sydän halajaa -kirja kertoo sosiaaliantropologi Leonora Eskilssonin suulla ahvenanmaalaisen elämänmenon muuttumisesta. Erinomaista luettavaa reissua ajatellen. Miten paljon lukukokemus avartaakaan!
Kirja rakentuu fiktiivistä haastatteluista, jotka tuntuvat hyvinkin todenmukaisilta. Mukana on pohdintaa, johdantoja ja koe-nimellä kulkevia lukuja. Ensin vierastin jaottelua, mutta kun imuun pääsin, ne kannattelivat läpi teoksen.
Yhteiskunnallista pohdintaa on paljon. Esimerkiksi kappaleessa Yhteiskunnallinen hyöty pohjustetaan tapahtumia seuraavasti:
”Mutta sitten jokin järkyttää tasapainoa. Maailmassa hallitsevat jumalia suuremmat vallat, niitä kutsutaan muun muassa suhdanteiksi ja trendeiksi. Niiden vaikutuksia kutsutaan esimerkiksi öljykriisiksi, levottomuudeksi rahamarkkinoilla, lisääntyneeksi ympäristötietoisuudeksi.”
Pohdinta jatkuu:
”Ja vaikka varustajat ja osakkeenomistajat olisivat liikuttavan yksimielisiä parhaan mahdollisen ympäristönsuojelun järjestämisestä vaikka se sitten merkitsisi matkalippujen hinnan nousua, eivät kaikki kilpailevat varustamot olisi yhtä herkkänahkaisia. Ja jos joku kuvittelee, että matkustajalaumat säntäisivät siihen lauttaan, jonka liput ovat kalliimmat, hän erehtyy pahan kerran.”
Sanos muuta!
Ehdin jo tässä välissä vierailemaan Ahvenanmaalla. Kävimme muun muassa Bomarsundin linnoituksen raunioilla ja pari vuotta sitten avatussa vierailukeskuksessa ihmettelemässä rauniolinnan historiaa.
Lundbergin kirjassa 75-vuotiaan sotaveteraanin fiktiivisessä haastattelussa kuvaillaan:
” Ensin meillä oli Pohjolan Gibraltar ja Itämeren lukko, Bomarsund nimittäin. Se pystytettiin 30 vuoden kuluessa mielettömin ponnistuksin, eikä linnoitus ollut edes kunnolla valmis, kun Englannin laivasto purjehti paikalle kenenkään estämättä ja ampui sen hajalle muutamassa päivässä.”
Bomarsundin linnoituksen rakennustyöt aloitettiin, kun Suomi ja Ahvenanmaa oli Venäjän vallan alla. Linnoitus tuhottiin Oolannin sodan aikana vuonna 1854.
Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa, suomentanut Leena Vallisaari
Enpä olekaan koskaan lukenut ainoatakaan Ahvenanmaalle sijoittuvaa kirjaa. Tietysti niitä kuitenkin löytyy ja varmasti mielenkiintoisin. Eipä tuo mainitsemasikaan hassummalta kuulosta.
Kiitos kommentista, Mikko! Minulla on meneillään Ahvenanmaa-buumi. Tämä oli yksi niistä, monta vielä jonossa.