Tänään napsahti oikea teema, sillä Mummo on todellinen kylttipongaaja. Yhä muistuu mieleeni 1990-luvun lama ja Helsingin ostoskadut, joilla kerrankin oli aikaa käyskennellä, kun olin äitiysvapaalla. Se oli hirvittävää nähtävää. Joka puolella repsotti kiljuvanvärisiä alennusmainoksia ja loppuunmyynti-ilmoituksia. Sen jälkeen silmäni ovat hakeutuneet kaikenlaisiin kyltteihin ja opastauluihin, niin Suomessa kuin maailmallakin. Jopa niin, että minulla on oma tiedostonsa kylteistä ottamilleni valokuville.
Pienissä saksaa puhuvissa maissa, Itävallassa ja Sveitsissä ihailen erityisesti pikkukaupungeissa käyskennellessäni talojen julkisivuissa roikkuvia koristeellisia kauppojen logoilla varustettuja kylttejä. Ai ai, että ne puhuttelevat kauneudenkaipuista mieltäni.
Ruotsissa huomioni kiinnittynyt kauniiseen tapaan sanoa asiat, kieltää jotakin. Sitä näkee osin Suomessakin länsirannikolla.
Hassujakin sattumuksiakin on. Pressireissuilla ollessani dokumentoin asioita kuvaamalla muun muassa kylttejä. Digikuvien avulla saan hätäisen reissun muistiinpanot järjestykseen. Siis sen milloin olen ollut, missä ja keitä haastatellut. Aina ei ole sanottu, että etukäteen pressille jaettu ohjelma pitää loppuun asti paikkansa. Usein ohjelmaan tulee muutoksia lennossa. Yksi näistä alueista, jossa olen aikataulumuutosten lisäksi myös kielen vuoksi pulassa, on Puola. Puolankielisistä konsonanttirykelmistä kun ei saa johdettua tarvittavaa tietoa millään osaamallani kielellä. Niinpä eräällä näistä Puolan reissuista (Itäinen Puola) juoksimme aikataulua kiinni ja saavuimme mielenkiintoiseen ravintolaan. Koska kuvaan myös, olen aina viimeisten joukossa mihin tahansa saavummekin. Niin nytkin. Hätäisesti kuvasin ravintolan seinustalla olevan kyltin. Söin, join ja kirjasin yrittäjän tarinan. Kuvasin annokset ja interiöörin. Kun sitten aikanaan ryhdyin kirjoittamaan lehtijuttua, huomasin että mikään ei täsmännyt digitiedoissani. Apua ei ollut sähköposteista, sillä EU-tuilla työskennelleet Itä-Puolan projektinvetäjät olivat siirtyneet muihin hommiin. Niinpä kysyin puolaa taitavalta kollegaltani, joka tulkitsi kyltin sanoman. Kyltissä kerrottiin – muistaakseni, se oli vesilaitoksen tai muun sen tyyppisen nimi – ei suinkaan ravintolan nimeä. Puolasta löytyy juttuja blogista, voit hakea esimerkiksi hakusanapilvestä Puola.
Avauskuvan Espoossa olevaa opastintaulua olen ihaillut usein lenkillä ollessani. Kiva kun nähdään vaivaa ja tehdään hieman tavallisuudesta poikkeavia. Näinkin voi kertoa miten asunnot on sijoitettu tontille.
Tulossa olevia Tammihaasteeni teemoja
2021
Eläimet
Graffiti
Mikä tästä on mennyt?
Näkyyks kello?
Oikaisu
Paha haju
Paikallinen erikoisuus
Raja
Rekkari
Roskien keräys
Silta
Sininen lenkki
Turvaväli
Tuuli
Uhka vai mahdollisuus?
Valo
Veden olomuodot
Väärä pukeutuminen
Ylitys
Yllättävä kohtaaminen
Julkaistut Tammihaasteen teemat
Ensimmäinen kerta – Kuubalaisia rytmejä, tanssi
Polku – Träskmossenin luonnonsuojelualue
Vuodenaikaan kuulumaton luonnonilmiö – Ruusu lumen keskellä