Olisipa Vienan reissulla ollut tämä sanakirja käytössä. Veikeää tuo karjalan kieli. Se on kuulemma oikein oma kielensä, ei pelkästään murre.
Vienan Karjalassa vierähti viikko ennenkuin tajusin, että ruataminen (kirjoitusasu vaihtelee mutta kuulostaa lausuttuna raatamiselta) tarkoittaa mitä tahansa työntekoa – ei siis raatamista eli työntekoa niska limassa kuten minä sen ymmärsin.
Uhtualla tapaamaltani matkailuyrittäjältä kysäisin mihin aikaan hänen työpäivänsä alkaa. Aloitamme rauatamisen aamukahdeksalta ja lopetamme ilta- oliko neljältä vai viideltä, en muista, mutta vaikutuksen se teki. Ajatella, että jaksavat.
Näin espoolaisen matkailuyrittäjän näkökulmasta raataminen kuulosti oikealta ilmaisulta, kun jyskyttelimme kuoppaisilla teillä toimii-ei-toimi-toimii -viestintävälineillä varustettuna. Itse sain koko reissun aikana ponnisteltua vain muutaman postauksen. Energia loppui sekä bloggarilta että paikallisista laitteista, milloin toimi netti milloin sähkönjakelu, kumpikin vain harvoin yhtä aikaa.
Ehkei – ja toivottavasti – heillä ei ole aina samanlaista. Tiet tuskin muuttavat muotoaan kovin nopeasti mutta ehkä sähkönjakeluun vaikutti elokuun ukkoset.