Sain monelta taholta monenlaista varoitusta, kun kerroin varanneeni lennot Nairobiin. Yleensä matkustan yksin, niin nytkin oli tarkoitus. Läheisiäni rauhoitti kuitenkin tieto, että osallistun ensimmäisen viikon ajan ohjatulle safarimatkalle, jonka järjesti suomalainen toimittaja-kuvaaja Päivi Arvonen. Toisen viikon ja risat palloilin itsekseni Nairobissa.
Toki tarkistin jo ennen lähtöä riskit Ulkoministeriön matkustustiedotteesta ja laadin jonkinlaisen suunnitelman Nairobin ajalle. Somaliassa toimiva al-Shabaab-terroristijärjestö on tehnyt iskuja myös Keniassa, kuten vuonna 2019 Nairobissa. Silloisen – samoin kuin tämänhetkisen – tiedotteen mukaan pitää noudattaa erityistä varovaisuutta ja pimeällä liikkumista tulee välttää koko maassa.
Hieman päänvaivaa tuo liikkuminen tuotti tällaiselle jalat alle ottavalle Mummolle. Piti miettiä miten päivänsä järjestää sekä missä ja millä liikkua. Mutta maassa maan tavalla ja Nairobissa pirssi portille. Suomessa sanonta kuuluu ”pirssi pihaan”. Nairobissa hotelleissa portti rajoittaa, siihen asti pääsee autolla. Sen jälkeen portin ja hotellin oven välissä (Hays Suites) seisoi vielä vartijat.
Bodabodat, moottoripyörät päristelivät hotellin edustalla ja matatut, värikkäät pikkubussit houkuttelivat asiakkaita läheisessä risteyksessä. Moottoripyörän kyytiin en lähde, siitä aiempi kokemus ja oppi. Matatua olisin voinut kokeilla, jos aikaa olisi ollut enemmän (ja ehkä myös kaveri).
Hyvät hermot ja paikallinen sim-kortti tarpeen Nairobissa
Uberilla saa taksin Nairobissa hetkessä, kuten huomasin pikkujouluista lähtiessäni. Itse juhlasta kerroin jo aiemmin. Hädin tuskin ehdin ravintolapöydästä parkkipaikalle, kun taksi jo saapui. Uber-sovellus kertoi paljonko pitää maksaa määränpäässä. Paikallisilta näyttivät raha-asiat sujuvan M-Peso mobiilisovelluksella. En ollut ladannut sovellusta, mutta raha kelpasi. Uber-sovellus ilmoittaa rekisterinumeron ja paikallisten neuvo oli, että kyytiin ei kannata mennä, jos rekkari ei täsmää.
Taksihommia varten puhelimessa on hyvä olla paikallinen sim-kortti, jossa nettiyhteys. Sellaisen sain läheisestä ostoskeskuksesta Safaricomin myymälästä. Näitä myymälöitä näytti olevan joka ostarissa.
Taksinkuljettajat kommunikoivat whatsupilla tai puhelimella, jos jotain muutoksia tulee aikatauluihin. Ja niitä tuli, sillä Nairobin liikenne jumittuu milloin mistäkin syystä.
Hyvät hermot tarvitaan, jos liikkuu vaikkapa tuolla Uberilla. Joskus ei vaan osaa kertoa, millä sisäänkäynnillä odottaa vaikkapa ostoskeskuksessa. Vaikka yleensä välttelen ostareita, Nairobissa ne tarjosivat helpon tien esimerkiksi ravintolapöytään.
Taksi koko päiväksi
Nairobissa oli monenlaisia vaihtoehtoja liikkua turistikohteesta toiseen ja osallistua järjestetyille retkille. Turvallisia vaihtoehtoja sinkuille nekin, sillä useimmiten osallistuja haetaan hotellilta ja tuodaan retken päätyttyä takaisin.
Elämyslistani oli pitkä ja vierailuaikani Nairobissa lyhyt. Siksi päädyin tilaamaan Päivin käyttämän luottokuljettajan muutamaksi päiväksi. Hintakaan ei päätä huimannut, 13 000 Kenian shillinkiä eli reilut 80 euroa.
Listallani olivat seuraavat käyntikohteet:
Yllätyskutsu KenyaFinnsin pikkujouluhin tarvitsi myös kyydin. Päivi vei, Uber toi.
Aikaa oli kahdeksan päivää. Öistä en puhu mitään. Kun olin yksin matkalla, jätin yökerhovierailut väliin. Illallisetkin aikaistin, niin että pimeän laskeuduttua iltakuuden tietämillä olin jo hyvässä vauhdissa kohti hotellia ellen jo peräti siellä.
Sain Keniassa, Nairobissa talvehtivalta Päivi Arvoselta hänen luottokuskinsa tiedot. Päivi myös toimi matkanjohtajana safarilla, johon osallistuin Kenian matkan ensimmäisellä viikolla. Siitä kerroin jo aiemmissa postauksissa.
Luottokuski Peter Nairobissa
Luottokuski Peter oli maineensa veroinen. Hän saapui aamulla hotellille, hoiti päivän aikana minut paikasta paikkaan ja palautti hotellille illansuussa.
Suulaita kun olimme molemmat, niin kuljetusten aikana ehdimme pohtia kaikenlaista. Muun muassa hämmästellä nykymaailman kiirettä, ihmisten lisääntyvää ahneutta ja sitä miten kaikkea pitäisi saada, ja aina vaan enemmän – rahaa ja tavaraa.
Peter kyseli moneen kertaan, miksi Suomessa ei haluta lapsia. Siihen ei ollut kovin yksinkertaista vastata, sillä jotkut haluavat lapsia, mutta eivät saa, ja jotkut eivät edes halua.
Peter syntyi 12-lapsiseen perheeseen. Lapsista kahdeksan kuoli pieninä. Kaksi aikuista veljeä kuoli vastikään, toinen aivoverenvuotoon ja toinen joutuu rikoksen uhriksi, ammuttiin. Kummaltakin veljeltä jäi viisi lasta. Omien kolmen pojan lisäksi Peter tuntee vastuuta veljiensä lapsista ja leskistä. Omat pojat ovat 22-, 12- ja 6-vuotiaita.
Peter kuljetti minua useampana päivänä. Hyvä valinta!
Jos suuntaat Nairobiin ja tarvitset kuljetuksia, voin välittää tiedon Peterille.


Hyvä kuski on kyllä monissa Afrikan maissa paitsi turvallisuustekijä niin myös monessa muussakin mielessä näppärä. Runsaan lapsimäärän haluamiseen Keniassa varmaan vaikuttaa monikin asia. Itselleni tulee mieleen se, että maassa, jossa oletettavasti ei juuri ole sosiaaliturvaa, ovat lapset turvana taloudellisesti ja muutenkin, kun ikääntyy. Ja – jos lapsikuolleisuus on tuota luokkaa, pakko niitä on olla paljon.
Kiitos kommentistasi. Näinhän se on, lapset ovat monessa paikoin vielä vanhuuden turva.