Käärmepuistoon mennessä vastaan tuli hauska ilmestys, Kaino-mies. Pakkohan tämän Kainon kanssa oli vaihtaa muutama sana ja tietenkin juttelimme siitä, mitä hänen nimensä tarkoittaa. Kaino-mies osoittautui paikalliseksi yrittäjäksi, chairman Alfizoh nimeltään.
KAINO on suomalainen vaatemerkki ja siksi on kummallista, että Keniasta löytyy saman niminen yritys, jonka logokin on sakaraa myöten samanlainen, mutta eri värinen. Mutta mitään mainintaa ei yhteistyöstä löydy suomalaisen firman sivuilta.
Laitoin kyselyn Suomessa KAINO -tuotemerkin haltijalle ja vastaukseksi sain, että heillä ei ole yhteistyökumppaneita Keniassa.
Nairobin Käärmepuistossa luikertelee käärmeitä, ryömii matelijoita ja uiskentelee kalojakin
Käärmepuisto – Snake Park sijaitsee Nairobissa Kenian kansallismuseon vieressä eli oli kätevää käydä molemmissa samalla reissulla.
Olin ollut niin monta kertaa opastettavana, että Käärmepuistossa halusin kierrellä yksinäni. Ja heti tuli takkiin. Opastettuna olisin varmaan ymmärtänyt katsella ylöspäin. Sielläkin kuulemma oli käärmeitä, puissa roikkumassa. Maahan katselin, mutta sekin riitti.
Puiston nimen takia ajattelin Käärmepuistossa olevan vain luikertelevia olioita ja siksi hämmästyin, kun ensimmäiseksi silmiini osui aitauksessa ryömivä kilpikonna ja sen vieressä allasmaisessa aitauksessa löhöili krokotiili.
Koulun eläinopin tunneista on sen verran aikaa, että piti oikein kuukeloida lisätietoa. Kuukeli kertoo: ”Matelijat (Reptilia) on selkärankaisten luokka, johon kuuluvat muun muassa liskot, käärmeet, kilpikonnat ja krokotiilieläimet.”
Matelijapuisto – Reptile Park varmaan olisi oikeampi, mutta ei ole kylläkään yhtä raflaava nimi kuin Käärmepuisto. Nimestä huolimatta oli siellä kalojakin.
Yrittivät houkutella minut kuvattavaksi krokotiilin kanssa, mutta sitten olisi jäänyt turistien reaktiot näkemättä ja tämäkin kuva ottamatta.
Koto-Suomessa en osaa pelätä käärmeitä, ne ovat jotenkin kiehtovia. Kesäisin saaristolomalla vaanin kameran kanssa kallioiden kupeessa ja yritän saada kuvan. Useimmiten ovat nopeampia kuin kamerani.
Kenialaiset käärmeet kyllä herättivät pelkoa, varsinkin kun luin terraarion tai lasihäkin kyljessä olevan kuvauksen.
Ilmeisesti lapsia suitsitaan käärmetarinoilla kilteiksi Keniassakin, sillä aiemmin safarilla sain kuulla, että lapsille sanotaan, jos olet tuhma, niin vihreä käärme menee nenään. Ja vain eno voi sen sieltä poistaa. Enoilla on kuulemma tärkeä rooli sukuyhteisössä, ovat jonkin sortin auktoriteetteja.
Mielenkiintoinen tuo tarina, miten lapsia pelotellaan. Kertoiko opas, tai oliko käärmepusitossa infoa, että miten paljon käärmeiden puremia Keniassa on vuosittain?
Kaikenlaisilla tarinoilla lapsia pidetään ojennuksessa. Itseäni peloteltiin iilimadoilla Lohjanjärven mökillä. En koskaan nähnyt moista ja myöhemmin tajusin, että ehkä halusiavat pitää meidät – serkkukatraan ja minut – pois rannasta.
Käärmeiden puremia Keniassa? Ehkä siitä joku pitää tilastoa, mutta en ole törmännyt.