Museovierailun aikana virka-asuinen Madame Roda seurasi silmä kovana, etten vain ota valokuvia sopimattomista kohteista, kuten oppaasta. Nykyään museona toimivassa Karen Blixenin kotitalossa sisällä ei saanut kuvata lainkaan, niinpä tyydyn julkaisemaan vain puutarhan perältä ottamani ulkokuvan talosta.
Karen Blixen museo sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Nairobin keskustasta Ngong vuoren kupeessa. Ngong kuulemma tarkoittaa nyrkkiä ja vuori on nyrkinmuotoinen, siitä nimi.
Kiersin huoneet oppaan kanssa. Monissa matkailijoiden suosimissa Nairobin kohteissa historian tai muun sopivan alan opiskelijat keräävät tienistiä tarjoamalla opastuksia. Opastus tapahtuu seuruekohtaisesti ja minun tapauksessani, kun olin yksin matkassa, sain lähes aina yksityisopastuksen.
Herms, museo-oppaani kertoi värikkäästi Karenin Blixenin elämästä, hänen suhteestaan aviomieheensä Bror von Blixen-Fineckeniin ja avioeron jälkeisistä myöhemmistä vaiheista elämänkumppani Denys Finch Hattoniin.
Kahviplantaasin hoitajaksi – Karen Coffee Company
Aikamoinen elämä Karenilla on ollut. Hän avioitui vuonna1914 paroni Bror von Blixen-Fineckenin kanssa ja pian avioitumisen jälkeen sai mieheltään kupan. Siitä hän kärsi läpi elämänsä. Sai toki Karen muutakin. Bror osti kahvifirman, joka sitten avioeron myötä jäi Karenille. Kahvinviljelyn arveltiin olevan kannattavaa toimintaa. Karen Coffee Company laajensi toimintaansa. Kahvi ei kuitenkaan menestynyt niin hyvin kuin ajateltiin.
Kaikenlaisia vaiheita oli Karenin seitsemässätoista vuodessa Keniassa, silloisessa Brittiläisessä Itä-Afrikassa. Niistä olemme saaneet kuvauksia sekä kirjoissa että elokuvissa Karenin kertomana. Tunnetuin lienee elokuva Minun Afrikkani.
Hieman toisesta näkökulmasta Karenin elämää avaa elokuvaohjaaja Bille August tuoreemmassa elokuvassa Yhteinen sopimus. Elokuvassa ikääntyvä Karen asuu Tanskassa. Yhteinen sopimus käsittelee hänen mentorisuhdettaan nuoreen runoilijaan Thorkild Björnvigiin.
Karen Blixen kirjoitti monella eri salanimellä
Nairobin Karen Blixen museon eri käännöksiä sisältävästä vitriinistä löytyi sekä Eurooppalaisena Afrikassa, mutta myös minulle aiemmin tuntematon Varjoja ruohikossa -teos. Molemmat olen reissun jälkeen lukenut. Niistä tulee piakkoin blogipostaukset.
Olisin mielelläni ottanut kuvan Karenin kirjatuotannosta, vaikka vain muistin tueksi, mutta kuten jo alussa mainitsin, museossa oli kuvauskielto. Erittäin tiukat rajoitukset. Sisällä ei saanut kuvata mihinkään tarkoitukseen. Lehdistökortilla lupa olisi voitu myöntää, mutta tietäen paikalliset hakuprosessit, en edes yrittänyt. Mummon muistin varassa nyt ollaan.
Opas pyöritteli montaa eri nimeä kertoessaan Karenin kirjallisesta tuotannosta. Wikipediasta tarkistin koko ritirampsun eli Karen Christenze von Blixen-Finecke, syntyjään Dinesen. Hän kirjoitti myös nimellä Isak Dinesen, Tania Blixen, Osceola ja Pierre Andrézel. Miesten nimillä siksi, että oli helpompaa saada julkaistua kirja miehenä. Voi noita aikoja!
Tanskan lahja Kenialle
Karen oli syntyjään tanskalainen. Hän syntyi vuonna 1885 Rungstedissa ja kuoli 1962 myös siellä. Hänen kotitalonsa Tanskassa toimii myös museona.
Keniassa hän asui vuosina 1914–1931.
Monien vaiheiden jälkeen Tanskan valtio osti Karenin konkurssikypsän maatilan ja lahjoitti sen Kenialle itsenäistymislahjaksi 1963. Nykyään talo on Kenian kansallismuseon alaisuudessa toimiva Karen Blixen museo.
Keinotaljat korvanneet eläinten taljat
Taloa kierrellessä huomiota kiinnittivät eläinten taljat. Aviomiehen, Brorin huoneessa oli leijonan talja ja Karenin työpisteessä leopardin talja. Kiellettyjä tällaiset eläinten taljat ovat nyky-Keniassa, mutta sata vuotta sitten ne olivat haluttuja takaneduskoristeita.
Nykyaikaan oli museonkin pitänyt siirtyä. Alkuperäiset taljat on korvattu keinotaljoilla. Niin aidolta työpisteen leopardin talja näytti, että piti oikein kokeilla. Opas antoi luvan, hieman virnistäen kylläkin.
Karen metsästi ja Denys, Karenin avioeron jälkeinen elämänkumppani järjesti metsästyssafareita varakkaille eurooppalaisille. Denys kuoli lento-onnettomuudessa.
Olispas kiva päästä käymään tuollakin, matka to do listaan on jo ehkä kahden elämän edestä kohtita 😀
Kiitos kommentista Juha! Niin sitä helposti käy, jos on matkamielinen. Useampi elämä tarvittaisiin kaikkiin mielenkiintoisiin kohteisiin ehtiäkseen.
Karen Blixenin museo olisi kiinnostava joskus päästä näkemään. Siitä on tullut paljon kuultua kehuja. Seuraavaksi laitetaan listalle, kun Keniassa käydään.
Kannattaa toki käydä! Stanley hotelli kuuluu myös ”hänen paikkoihinsa”. En ehtinyt sinne fiilistelemään, ohi ajettiin kyllä.