Sovimme autonkuljettajan kanssa, että käytämme yhden päivän siihen, että hän ajeluttaa minua ympäri Nairobia, jotta saan kokonaiskuvan kaupungista. Teimme siis laajan kierroksen, jonka aikana tutustuin moderniin Nairobiin, mutta myös itäisen Afrikan suurimpaan slummiin. Tässä pari poimintaa tuosta miljoonakaupungista.
KICC -kongressikeskuksen kattoterassilta näkyy koko Nairobi
Ehkäpä parhaiten hahmotin Nairobin ja ennen kaikkea ymmärsin kaupungin laajuuden The Kenyatta International Conference Centerin (KICC) kattoterassilta. Kannattaa nousta, ellei korkeat paikat pelota.
Turvatarkastuksen ja lipunmyynnin kautta hissillä matkattiin lähes kolmekymmentä kerrosta, sitten vielä kiivettiin portaikon hämärässä pari kerrosta, ja maailma aukesi. Sieltä tornin 32. kerrokselta Nairobi avautui kaikkiin ilmansuuntiin. Autonkuljettajaa taisi huimata, kun kylmää syytellen jäi hissitasanteelle.
Central Bank of Kenya (CBK) Pension Towers – Kenian keskuspankin Eläke Tornit (vaikea päättää miten tuo käännetään suomeksi) kaksi vieri vieressa olevaa pilvenpiirtäjää näkyy 32. kerroksen kattoterassilta. Nämä toisiaan katsovat pilvenpiirtäjät symbolivat sitä, kuinka eläkeläiset ja seniorikansalaiset hyötyvät Kenian eläkejärjestelmästä.




Kibera, itäisen Afrikan suurin slummi
Safariviikolla maaseudulla kierrellessämme opas kertoi, että jotkut kenialaiset asuvat mieluummin aaltopeltitaloissa kuin viileämmissä, perinteisissä savimajoissa. Pelti on hienompaa, modernimpaa. Masai-kylässä käväisimme sisällä savimajassa ja täytyy todeta, että maja antoi mukavan suojan paahtavalta auringolta. Vierailun aikana (marraskuussa) ei ollut edes kuuma, mutta kyllä aurinko kuumotti suomalaismummoa aika kovasti.
Aluksi Keniassa minulla oli vaikeuksia hahmottaa, mikä on slummia ja mikä aaltopeltitalokeskittymää. Kuukeloin taas kerran, tällä kertaa slummin määritelmää. Kuukelin mukaan slummi on suunnittelematta syntynyt alue.
Nairobissa ajellessamme Kiberan laitaa kulkevaa maantietä, asia konkretisoitui minulle. Mikä valtava alue! Täynnä mitä erilaisempia rakennelmia. Ja mikä kuhina siellä näytti käyvän. Kaikkialla ihmisiä vaeltamassa sinne tänne.
Tiedän, että joissakin matkakohteissa tarjotaan turisteille slummikierroksia. En ole kuitenkaan sellaiselle koskaan osallistunut. Taisi Nairobissakin olla tarjolla sellaisia, mutta jotenkin vierastan ajatusta lähteä paikan päälle hämmästelemään.
Kiberassa arvellaan asuvan miljoona ihmistä
Kibera on saanut alkunsa noin sata vuotta sitten, kun britit perustivat nubialaislle sotilaille asuinpaikan. Kibera tulee nubian kielen sanasta kibra, joka tarkoittaa metsää.
Muuttoliike maalta kaupunkiin ja kalliit asunnot ovat paisuttaneet Kiberan arviolta miljoonan asukkaan slummialueeksi. Aivan slummialueen viereen on rakennettu kerrostaloja, joihin oli tarkoitus asuttaa slummin asukkaita. Ne ovat kuitenkin kalliita, toisin kuin piti, ja monien slummissa asuvien saavuttamattomissa.
Otin varoen muutaman kuvan, sillä autonkuljettaja kertoi, että kaikki eivät pidä siitä, että kuvia päätyy lehtiin ja mediaan tai muuallekaan. Toisaalta tiedän, että Kiberan alueella valmistetaan monenlaisia tavaroita ja niiden tiimoilta tehdään myös someyhteistyötä.
Hammasharjaostoksilla autossa
Kiberan laitamilla olevissa myyntikojuissa oli monenlaista myytävää. Eniten mietitytti vaateparret, jotka kuljettajan mukaan tuodaan lännestä, kaiketi siis Euroopasta ja USA:sta. Näillä käytetyillä vaatteilla slummin asukkaat tekevät tiliä. Mutta tarvitaanko kaikki, jos ei, niin mitä niille liioille tapahtuu. Jotenkin oli vaikea kuvitella, että edes näkyvissä oleva tavaramäärä löytäisi käyttäjänsä, vaikka ostopotentiaalia löytyisi lähistöltä miljoonan ihmisen verran.
Autojonossa odotellessa oli myös mahdollisuus ostoksiin. Ikkunaan koputtamaan ilmestyi vähän väliä joku myymään tuotteitaan. Tavaraa oli vesipulloista talonrakennusvälineisiin. Kuljettaja osti eräältä kaupustelijalta ”hammasharjat” meille molemmille. Huh! Leveähköt puutikut! Toisella niistä hän rupesi malliksi ”harjaamaan” ja toista ojenteli minulle. En seurannut esimerkkiä.
Suosittelen slummikierroksia. Vaikka etukäteen voisi ajatella siinä olevan enemmän tai vähemmän tirkistelyn fiilis, mutta mielestäni todellisuus on lopulta aina ollut toisenlainen.
Saatan osallistua seuraavan kerran slummikierrokselle, kunhan löydän tahon joka järjestää sellaisia, joka hyödyttää slummissa asuvia. Ei siis kansainvälisiä toimijoita, joiden rahavirroista en tiedä.