Kaikenlaisia kummajaisia! Kenian kansallismuseoon, National Museum of Kenya ei pääse sisään ei rahalla eikä luottokortilla – siis jos tulee paikan päälle ilman nettilippua.
Siitä jono. Porukka täytteli E Citizen nettisivuilla sisäänpääsyyn oikeuttavia tietoja. Minulla oli ongelma uuden luurin kanssa. En pystynyt kenialaisen simin vuoksi tunnistautumaan luottokortilleni, ja avulias autonkuljettaja hoiti maksun omalla kännyllään ja minä sitten myöhemmin hänelle rahalla.

Selvisi sekin, miksi vesipullot talteen Kansallismuseon portilla
Ottivat vesipullon pois, mutta palauttivat pienen harkinnan jälkeen.
Kansallismuseoon mennessä vesipullot täytyy jättää sisäänkäynnin vieressä olevalle pöydälle siitä syystä, että juodessa saattaa tipahtaa vettä lattialle. Ensin ajattelin, että ovatpa lattiat arkaa materiaalia, mutta sitten selvisi, että kyse oli hyönteisistä. Vesipisarat houkuttelevat hyönteisiä lattianraoista. Oli melkoisen kuuma päivä ja opas onnistui saamaan vartijat katumapäälle. He antoivat vesipulloni takaisin. Lupauduin kuitenkin olemaan huolellinen juodessani.
Nämä pullojutut ovat yllättäneet tällä reissulla monta kertaa. Kertakäyttöiset pullot kerätään pois luonnonpuistoissa, sen olin oppinut. Siksi varustauduin aina täytettävällä pullolla. Nytkin oli sellainen, mutta tällä kertaa syy oli toinen. Yleensä kertakäyttöpulloja ei saa viedä luontokohteisiin siksi, että niiden pelätään jäävän tyhjinä luontoon.
Kulttuuri, luonto, historia ja nykytaide teemoina Kenian kansallismuseossa
Kuten muissakin käyntikohteissa minulle osoitettiin opas. Tällä kertaa herttainen opiskelijaneito Mitchelle, joka näkyy avauskuvassa täytetyn leopardin kanssa.
Museossa oli neljä eri teema: kulttuuri, luonto, historia ja nykytaide.
Aloitimme salista, jossa on suuria täytettyjä nisäkkäitä, kuten norsu, kirahvi ja kita aukinaisena ammottava virtahepo.


Seuraavassa salissa pääsin ihailemaan itsenäisen Kenian ensimmäisen presidentin Kenyattan istuinta. Ja Guinnessin maailmanennätysten kirjaan päässeen kenialaisen Kimani Ng’ang’a Marugen kuvaa. Tämä teräsvaari aloitti koulunkäynnin vuonna 2003, jolloin koulunkäynti tuli ilmaiseksi Keniassa. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin siitä, että lukukausimaksuja ei kerätty. Moni muukin varmaan aloitti tuolloin, mutta Kimani Ng’ang’a Marugesta teki poikkeuksellisen se, että hän oli alakoulun (primary school) aloittaessaan 84-vuotias.


Museorakennuksen toisessa kerroksessa oli taidetta. Luonto-osioon oli hyllytetty Keniassa tavattavia lintuja ja eläimiä.

Tämä voisi olla kiinnostava kohde, en olekaan ollut ylipäätään Afrikassa museossa Kapkaupungin ulkopuolella. Tuo on erinomainen asia, että kertakäyttösten muovipullojen suhteen ollaan tiukkoja.
Kiitos kommentista Mikko! Tuo muovipulloasia on hyvä muistaa, erityisesti jos on aikeissa lähteä vaeltamaan. Minulla on kyllä aina mukana täytettävä vesipullo, mutta monet korvaavat sen kertakäyttöisellä, jota sitten täyttävät isommasta vesipullosta hotellissa. Se ei kelpaa, jos vähäkään näyttää kertakäyttöiseltä. Toki tässä museossa ottivat myös täytettävät talteen, eri syystä kuitenkin.